Aika kuluu ja päivitykset tekemättä...
Lokakuussa Uffelle tuli täyteen 7 vuotta! Tämän vuoden lopulla päästään siis näyttelyissä veteraanikehiin. ;) Maailman voittaja-näyttely ja spanieli erkkari ovat molemmat harmittavasti juuri ennen ja vielä noissa näyttelyissä "joudutaan" valioluokkaan.
Joulukuun alussa vein Islan röntgeniin. Suurempaa vaivaa ei ollut, mutta halusin varmistaa luuston kunnon, ettei tarvitsisi turhaan miettiä miten asiat ovat. Ja varsinkin, kun Islan tassujen nuoleminen alkoi pahenemaan ja se on usein ollut kivun merkki, fyssarikäynnit ja cartrophenit ovat siihen ennen auttaneet. Ja tosiaan on niitä takapakkeja Islan kanssa ollut niin paljon lonkkaleikkauksen jälkeen, että senkin vuoksi... Eläinlääkärissä odottelu oli erittäin pitkää ja kun kaikki kuvat oli otettu, niin hoitaja ja lääkäri vielä juttelivat keskenään ja päättivät ottaa lisäkuvia... Eikä mulla ollut tässä välissä mitään tietoa, että miksi vieläkin kuvataan... No löydöksiä luustossa oli, muttei onneksi mitään kovin vakavaa tai suurta. Eniten huolta tulevaisuudessa tulee aiheuttamaan niskasta löytyneet kaksi kalkkeutunutta välilevyä. Mutta tällä hetkellä tilanne on vielä hyvä, eikä niistä ole Islalle vaivaa. Toinen löydös oli molemmissa etutassuissa kalkeutuneet nuljuluut, joita tosin oli molemmissa vain yhdet kalkkeutuneet. Nämäkään eivät lääkärin mukaan aiheuta mitään vaivaa Islalle eivätkä välttämättä tule koskaan vaivaamaankaan. Tai jos vaivaavat, niin niiden poisto on suht helppoa. Selkä oli tosi hyvässä kunnossa, ei mitään vikaa, samoin kuin takatassutkin. Joten normaalia elämää jatketaan. Mitään ohjeita eläinlääkäri ei antanut, mutta pannan vaihdoin samantien valjaisiin, niskan kuormitusta vähentääkseni. Ja kai pitää rajoittaa Islan hyppäämistä esim. autosta alas, etutassujen takia... Tassuihin Isla sai voidekuurin, jotta saataisiin nuoleminen vähenemään.
Joulukuun puolivälissä olikin sitten Islan sterilisaatio ja se meni hyvin. Ennen sterilisaatiota vein Islan pissanäytteen tutkittavaksi ja sieltähän löytyi kiteitä, mutta muuten kaikki ok. Joten siirryttiin sitten taas erikoisruokaan ja sitä jatketaan edelleen. Sterilisaatiohaava kutitti Islaa kovasti ja se raapikin kyljet melkein verille... Ei onneksi yltänyt haavaan asti. Pidin välillä sukkia takajaloissa ja välillä viritin pienen paidan Islan päälle, mutta kumpikaan konsti ei ollut kovin tehokas. Vasta kun älysin laittaa rikkoituneelle iholle hunajavoidetta, niin raapiminen väheni ja iho parani tosi nopeasti. Kauluria pidettiin harmittavan pitkään, kun itsestään sulivat tikit eivät kovin nopeaan sulaneet...
Heti sterilisaation jälkeen oli Pohjoismaiden voittaja, jonne menin Uffen kanssa. Uffella oli turkki päässyt kuivumaan aika pahastikin ja siitä tuomari verotti sen verran, että EH:n kanssa tultiin kotiin. :D Muuten arvostelu oli hieno ja tuomari vielä erikseen kehui Uffen olevan hyvässä kunnossa ikäisekseen. Ja Uffen luonteesta tuntui tykkäävän myös. ;)
Näyttelyn jälkeen ei mitään juuri olekkaan tapahtunut koirien osalta. Oli Joulu ja uusi vuosi sekä mun töihin paluu hoitovapaalta. Tässä onkin nyt menty uutta arkea opetellessa ja kesää odotellessa. Nämän talven kelit ovat mitä ovat ja jo nyt on kovin keväistä. Lenkkien jälkeen on kovin kuraisia koiria...
Kesälle olisi ainakin kolmea näyttelyä suunnitteilla, joista Uffe tulisi kaikkiin ja Isla ehkä yhteen. Ainakin nyt Isla on hyvässä kunnossa näyttelyitä ajatellen, liikkuu hyvin jne. eikä turkkikaan ole vielä mennyt sterilisaation jälkeen huonoksi. SE viimeinen CACIB on edelleen suurena haavena Islalle, mutta ei se koiraa paremmaksi tee, eikä huononna, jos sitä ei tule. Jotenkin se vain olisi se viimeinen palkinto mulle itselleni, siitä mitä kaikkea Islan kanssa on koettu... <3
