Vähän päivitystä kuulumisiin...

Aika kuluu ja päivitykset tekemättä...
Lokakuussa Uffelle tuli täyteen 7 vuotta! Tämän vuoden lopulla päästään siis näyttelyissä veteraanikehiin. ;) Maailman voittaja-näyttely ja spanieli erkkari ovat molemmat harmittavasti juuri ennen ja vielä noissa näyttelyissä "joudutaan" valioluokkaan.

Joulukuun alussa vein Islan röntgeniin. Suurempaa vaivaa ei ollut, mutta halusin varmistaa luuston kunnon, ettei tarvitsisi turhaan miettiä miten asiat ovat. Ja varsinkin, kun Islan tassujen nuoleminen alkoi pahenemaan ja se on usein ollut kivun merkki, fyssarikäynnit ja cartrophenit ovat siihen ennen auttaneet. Ja tosiaan on niitä takapakkeja Islan kanssa ollut niin paljon lonkkaleikkauksen jälkeen, että senkin vuoksi... Eläinlääkärissä odottelu oli erittäin pitkää ja kun kaikki kuvat oli otettu, niin hoitaja ja lääkäri vielä juttelivat keskenään ja päättivät ottaa lisäkuvia... Eikä mulla ollut tässä välissä mitään tietoa, että miksi vieläkin kuvataan... No löydöksiä luustossa oli, muttei onneksi mitään kovin vakavaa tai suurta. Eniten huolta tulevaisuudessa tulee aiheuttamaan niskasta löytyneet kaksi kalkkeutunutta välilevyä. Mutta tällä hetkellä tilanne on vielä hyvä, eikä niistä ole Islalle vaivaa. Toinen löydös oli molemmissa etutassuissa kalkeutuneet nuljuluut, joita tosin oli molemmissa vain yhdet kalkkeutuneet. Nämäkään eivät lääkärin mukaan aiheuta mitään vaivaa Islalle eivätkä välttämättä tule koskaan vaivaamaankaan. Tai jos vaivaavat, niin niiden poisto on suht helppoa. Selkä oli tosi hyvässä kunnossa, ei mitään vikaa, samoin kuin takatassutkin. Joten normaalia elämää jatketaan. Mitään ohjeita eläinlääkäri ei antanut, mutta pannan vaihdoin samantien valjaisiin, niskan kuormitusta vähentääkseni. Ja kai pitää rajoittaa Islan hyppäämistä esim. autosta alas, etutassujen takia... Tassuihin Isla sai voidekuurin, jotta saataisiin nuoleminen vähenemään.

Joulukuun puolivälissä olikin sitten Islan sterilisaatio ja se meni hyvin. Ennen sterilisaatiota vein Islan pissanäytteen tutkittavaksi ja sieltähän löytyi kiteitä, mutta muuten kaikki ok. Joten siirryttiin sitten taas erikoisruokaan ja sitä jatketaan edelleen. Sterilisaatiohaava kutitti Islaa kovasti ja se raapikin kyljet melkein verille... Ei onneksi yltänyt haavaan asti. Pidin välillä sukkia takajaloissa ja välillä viritin pienen paidan Islan päälle, mutta kumpikaan konsti ei ollut kovin tehokas. Vasta kun älysin laittaa rikkoituneelle iholle hunajavoidetta, niin raapiminen väheni ja iho parani tosi nopeasti. Kauluria pidettiin harmittavan pitkään, kun itsestään sulivat tikit eivät kovin nopeaan sulaneet...

Heti sterilisaation jälkeen oli Pohjoismaiden voittaja, jonne menin Uffen kanssa. Uffella oli turkki päässyt kuivumaan aika pahastikin ja siitä tuomari verotti sen verran, että EH:n kanssa tultiin kotiin. :D Muuten arvostelu oli hieno ja tuomari vielä erikseen kehui Uffen olevan hyvässä kunnossa ikäisekseen. Ja Uffen luonteesta tuntui tykkäävän myös. ;)

Näyttelyn jälkeen ei mitään juuri olekkaan tapahtunut koirien osalta. Oli Joulu ja uusi vuosi sekä mun töihin paluu hoitovapaalta. Tässä onkin nyt menty uutta arkea opetellessa ja kesää odotellessa. Nämän talven kelit ovat mitä ovat ja jo nyt on kovin keväistä. Lenkkien jälkeen on kovin kuraisia koiria...

Kesälle olisi ainakin kolmea näyttelyä suunnitteilla, joista Uffe tulisi kaikkiin ja Isla ehkä yhteen. Ainakin nyt Isla on hyvässä kunnossa näyttelyitä ajatellen, liikkuu hyvin jne. eikä turkkikaan ole vielä mennyt sterilisaation jälkeen huonoksi. SE viimeinen CACIB on edelleen suurena haavena Islalle, mutta ei se koiraa paremmaksi tee, eikä huononna, jos sitä ei tule. Jotenkin se vain olisi se viimeinen palkinto mulle itselleni, siitä mitä kaikkea Islan kanssa on koettu... <3

Eikö tää koskaan lopu...?

Joo, tää vuosi tuntuu olevan alusta asti yhtä vaivaa vaan. Välillä Isla, välillä Uffe ja joskus molemmat yhdessä... :(
Niin, mutta kävimme sentään molempien koirien kanssa Match Showssa Kalannissa 7.4. Uffen esiintyminen oli ihan perus Uffea, kulki hienosti ja komensi namia. ;) Sininen nauha siis tuli isojen aikuisten kehästä, kun haukkuminen kehässä ei ehkä ole niin suotavaa... :) Sinisten kehässä ei päästy enää jatkoon. Isla esiintyi pienten aikuisten kehässä ja Islankin esiintyminen oli tavanomaista, eli äärettömän rauhallista ja olemus oli vähän, että kyllä mä täällä sun kanssa kuljen kun kerta haluat.. :) Sininen nauha tuli ja sinisten kehässä päästiin jatkoon. Suuri yllätys oli, kun Isla valittiin pienten aikuisten sinisten ekaksi!! Vau! No, osaahan Isla esiintyä hienosti ja on tosi kokenut näyttelykehässä. Islan kanssa siis päästiin BIS-kehään ja siellä tuli sitten esille se toinen puoli Islan näyttelyesiintymisestä. :o Isla kun ei ihan joka koiraa siedä ja jotkut nartut on vaan sille liikaa... Meidän edellä kulkeva narttu oli sellainen jostain syystä, heti kehään mentyämme alkoi räksytys. Ja Islan kohdalla ei aina auta namit ei komennot... Yritin saada välimatkaa siihen koiraan ja Islan huomion minuun ja nameihin, mutta kehässä kuljin säntäilevän ja haukkuvan koiran kanssa. Tuomari siis kättelikin meidät ensimmäisten joukossa pois. Voi Islaa, kun oppis olemaan nätisti... :)
Mätsärissä oli mukana myös kooikeri Nekku junnuluokassa ja Nekku ylsi hienolla esiintymisellä sinisten toiseksi! Onnea Petra ja Nekku! :)

Iipa pienten aikuisten SIN 1 !! 7.4.2013 Kalannin mätsärissä

Tästäpä sitten alkoi se meidän alamäki... :( Kiinnitin huomiota Islan tiheään pissaamiseen. Perinteisesti Isla on pissannut maks. 3-4 kertaa päivässä ja nekin vasta, kun on jo jonkin matkaa kävelty. Juoksujen aikana saattaa pissailla hiukan useammin. No nyt lenkin mittaan pissaamisia tuli alkuun ehkä 2-3 yhden lenkin aikana. Muutaman päivän sisällä loppu lenkistä saattoi pissailla ihan muutaman kymmenen metrin välein... Tuolloin oli vielä vähän lunta maassa siellä täällä ja huomasinkin loppu lenkistä verijälkiä lumessa. Soitin eläinlääkäriin ja hän pyysi tuomaan näytteen seuraavana aamuna. Sain näytteen purkkiin ja päätin ottaa koirankin mukaan, oli pissa sen verran tummaata. No näytteestä löytyi bakteereita, verta, leukosyyttejä, proteiineja sekä liian korkea pH. Lisäksi lämpöä oli hiukan, mutta tulehdusarvo oli kuitenkin ok. Saatiin 10 päivän antibioottikuuri ja parin päivän päästä selvisi herkkyystutkimusten tulokset, joiden mukaan pitäisi olla tehokas lääke tähän bakteeriin. Kaikki piti siis olla hyvin. Islan kuurin loppumisen aikaan oli varattu Uffelle aika verikoekontrolliin sen lääkärin virheestä johtuvan kipulääkeyliannoksen vuoksi. Uffella on iän myötä tullut erittäin suuri eläinlääkärikammo ja inho. Verikokeen ottaminen ei siis onnistunut ilman rauhoitusta, joten samalla tarkastettiin, miten eturauhanen on lähtenyt paranemaan. No eihän se ollut, vaan oli suuri edelleen... Nyt täytyy siis miettiä miten se saadaan rauhoittumaan ilman kastraatiota. Silloin oli se Islan sterilisaatioaika jo tulossa, joten sen ajateltiin rauhoittavan myös Uffen tilannetta kovasti. Tälle asialle ei siis tehty mitään suurempaa. Verikokeen tulokset tulivatkin samantien ja lääkäri totesi, ettei ole olut haittaa liian suuresta Rimadylin annoksesta. Hieno juttu! Lääkärillä oli kova kiire, kun oli jo työpäivä loppunut ja yksi asiakas vielä meidän lisäksi kesken. Me siis hoidimme loput asiat hoitajan kanssa. Maksaessani kävikin ilmi, että yksi arvo oli kuitenkin koholla, mutta lääkärin mukaan se johtuu eturauhasvaivasta eikä Rimadylistä. Uskoa kai pitää, mutta miten afos (eli yksi maksa-arvoista) nousee eturauhasvaivassa....??  No, myöhemmin juttelin toisen lääkärin kanssa ja hän oli samaa mieltä asiasta. Kuulemma afos nousee helposti ilma syytä, varsinkin kun alkaa tulemaan koiralle ikää... Muut arvot kuitenkin kunnossa, joten ei huolta tästä!

Koska Islalle oli jo varattu sterilisaatioaika, joka oli pari päivää kuurin jälkeen, otettiin kontrollinäyte varoiksi. No sieltäpä löytyi edelleen bakteereita ja verta. Uusi tehokkaampi kuuri aloitettiin ja sterilisaatio peruttiin tulehduksen takia. Uuden kuurin lopulla jo tiesin, ettei varmasti ollut tehonnut ja uudessa näytteessä olikin edelleen bakteereita ja verta pari päivää kuurin jälkeen. Nyt näytteestä tutkittiin myös virtsakiteet. Ekastakin ne kai katsottiin, mutta tuosta kontrollista ei... No kiteitähän siellä oli ja sitten taas varaamaan uutta aikaa. Nyt Islan rakko ultrattiin ja otettiin pissanäyte punktiolla, jotta se olisi "steriiliä". Ultrassa havaittiin selvästi virtsakiviä, läpimitaltaan alle 1cm. Vaihtoehtoina tässä vaiheessa oli joka ruokavaliohoito, jos kivat ovat sulaavaa muotoa. Mutta, jos kivat eivät sula ruokavaliolla, niin olisi edessä rakon huuhtelu tai mahdollisesti leikkaus, jos kivet ovat liian isoja! Jäimme sitten odottelemaan virtsanäytteen tutkimustuloksia, tuossa ajassa ehdin jo olemaan varma, että leikata pitää... :/ Virtsasta löytyi bakteereita, verta, leukosyytejä, kiteitä ja pH oli edelleen korkea. Lääkärin mukaan virtsasta löytyneet kiteet olivat kuitenkin sulavaa muotoa, joten ruokavalion muutos pitäisi sulattaa myös kivet. Ei siis tarvitse edes huuhtelu ja suunniteltu röntgenkin jätittiin ottamatta. Erikoisruokaa pitää syödä yhteensä 6kk, ekat 1-1,5kk kiviä sulattavaa ruokaa ja loppu aika kiviä ehkäisevää ruokaa. 1,5kk päästä on uusinta ultra, josta selviää ovatko kaikki kivet hävinneet erikoisruualla. Pissanäytteestä otettiin vielä viljely, jotta selviäisi, mikä antibiootti kannattaa aloittaa. Keskiviikkona siis käytiin lääkärissä ja helatorstain ja tulevan viikonlopun takia tulos saatiin vasta tänään, Maanantaina. Lääkäri määräsi Islalle 3 viikon(!) antibiootikuurin Oriprim Vettiä. Pitkän kuurin vuoksi Islan vointia pitää seurata tarkkaan, lääke saattaa aiheuttaa perinteisten vatsavaivojen lisäksi, oksentelua, tiheää pissaamista, juomisen lisääntymistä (munuaisvaivat?) ja kuiva silmäisyyttä... JES, tätä me vielä tarvitaankin... Tämän luulisi jo tehoavan ruokavaliohoidon lisäksi! Ongelmanahan on se, että tulehdus voi aiheuttaa kiviä, mutta myös se että kivet edesauttavat tulehduksen syntyä ja sen hoitaminen on vaikeaa. Eli siis molempia on hoidettava, kunnes molemmista päästään eroon... Islalle oli varattu torstaiksi fyssari, mutta se peruuttiin varmuuden vuoksi. Ettei tule mitään lisää haittaa, parannellaan tätä nyt ensin...

Kaiken tämän lisäksihän se Islan sterilisaatio siirtyy, kunnes kivet ovat hävinneet. Eli joku 2kk, ellei Islalla ole sitten ne juoksut juuri silloin. Juoksuista olisi hyvä odottaa vähintään 2kk ennen leikkausta. Ja Islallahan oli ekä tulehdus 2kk viime juoksujen jälkeen.... Että saas nähdä miten käy. Tämä ei tosiaan myöskään helpota Uffen vointia, kun on hyvän hajuinen narttu kotona. Tässä on nyt mietitty, että Uffen eturauhanen pitäis tutkia tarkemmin, eli ultrata. Sitä kun ei olla vielä tehty ja sillä selviää monta asiaa. Tähän asti Uffea on hoitanut lähinnä meidän kunnaneläinlääkäri, mutta ultra aikaa olen varaamassa lääkäriltä, joka on perehtynyt koirien lisääntymiseen. Hänen mukaansa Uffelle kannattaisi kokeille ihan toista lääkettä, mitä on viimeksi annettu. Toinen lääke on turvallisempi, jos haluaa varmistua, ettei lisääntyminen vaikeudu ja se on pidempi vaikutteinenkin... Nyt lauantaina on Uffella koiranäyttely, sopivasti tässä dopinginaikojen välissä. Voipi olla, että tänä vuonna ei muita näyttelyitä enää olisikaan, jos päädymme siihen pitkävaikutteiseen hoitoon. Siinä oli muistaakseni 6kk dopingaika... No eipä näyttelyillä niin väliä, kunhan saadaan koira kuntoon ja pysyisi vielä edes joku mahdollisuus jälkeläisiinkin. Jos joku vaikka haluaisi itseni lisäksi Uffea jalostukseen käyttää. (Mun on hyvä sitä suunnitella, kun ei ole edes sitä jalostusnarttua...;) )

Eipä ole helppoa taaskaan... :(

Lisäystä:
Enpäs muistanut eilen kirjoittaa, että Uffen kanssa on tässä välissä käyty kaksi kertaa osteopaatilla ja kerran fyssarilla. Rangan jumit ja lukot saatu auki ja lantio suoristui. Fyssarin mukaan Uffen lannerangan kireys johtuu juurikin eturahasesta. Kipeän rauhasen vuoksi Uffe vetää itsensä "kasaan" ja se aiheuttaa jumeja lannerankaan. Että senkin vuoksi pitää pian saada selvyys eturauhasen tilasta. Kunpa se pitkävaikutteinen hoito auttaisi!

Vuosi vaihtui

Onpas viime päivityksestä taas aikaa.... Islan jalka alkaa olla taas kunnossa. Kävely on parantunut huomattavasti, vaikkei ne liikkeet täydelliset olekkaan. Kävelyillä Isla jaksaa ravata pidempiä matkoja ja muutenkin ovat kaikki jalat tasapuolisemmin käytössä. Cartrophen pistoksista oli siis uskoakseni hyötyä sekä tietty myös ollaan edelleen käyty sekä hierojalla että fyssarilla. Nopea eläinlääkärin tarkastuskin oli samalla kun Uffelta uusittiin viralliset terveystarkastukset. Eläinlääkärin mielestä Islan jalka vaikuttaa jo selvästi paremmalta. Uffelta siis tarkastettiin polvet ja silmät. Kaikki edelleen kunnossa, polvet 0/0 ja silmät terveet. :)

Joulukuun alussa Uffe oli mukana Helsinki winnerissä, tuomarina oli hollantilainen Rony Doedijns. Isohkossa valioluokassa Uffe oli toinen ja paras uros kisassa Uffe oli kolmas, vara-CACIB tuli Uffelle.

Mitään ihmeellisempää tässä ei olekaan tapahtunut. Loppu vuosi meni hyvin rauhallisesti lähinnä kotona ollen. Vuosi 2012 ei ollut se paras vuosi koirien osalta, Islan lonkan sijoiltaan meno ja siihen liityvät asiat olivat läsnä koko vuoden ja kuntoutuskäynnit jatkuvat edelleen. Tai hierojalla varmaan täytyy käydä suht säännöllisesti koko Islan loppu elämän. Lisäksi vielä Uffen eturauhastulehdus jne. Pari hyvää hetkeä meinaa ihan unohtua, kun kaikki ajatukset on vaan Islan jalassa ja seuraavassa fyssarikäynnissä tms. Alku vuodestahan sain kennelnimen ja kesällä Islan liikkeet testattiin menestyksekkäästi näyttelyssä. Mahtavin päivä oli varmasti (koirapuolella...) Uffen 6. syntymäpäivä, jolloin oli spanieliliiton erikoisnäytely Hyvinkäällä. Suuren koira määrän joukosta Uffe valittiin rotunsa parhaaksi!! Mahtava saavutus, joka tuskin enää uudestaan osuu kohdalle. Vuosi 2013 on toivottavasti viime vuotta parempi tai vähintään tapahtumaköyhä. :) Jospa parissa näyttelyissä kävis ainakin Uffen kanssa, ehkä Islankin voi viedä taas kehään. Agility olis tarkoitus päästä taas aloittamaan Uffen kanssa, tauko on ollut jo liian pitkä! Sijoituskodin jos löytäisi tuontinartulle, niin olis tämän vuoden "tavoitteet" täytetty.

Spanieliliiton päänäyttely

Uffe kehässä, kuva: Suvi Tyynismaa

Bullbenz Kooi Udde Geri VAL ERI 1 SA PU 1 ROP

13.10.2012 Uffelle tuli jo 6 vuotta täyteen! Onnea Uffelle ja Uffen siskoille Keiralle, Inkalle, Wimmalle ja Sannille! :) Samana päivänä oli myös tämän vuoden spanieliliiton päänäyttely Hyvinkäällä. Joka vuosi ollaan sielä käyty ja niin tänäkin vuonna ilmoitin Uffen mukaan näyttelyyn. Näyttelyyn oli ilmoitettu 76 kooikeria, joista 12 pentua. Valioluokan uroksia oli jopa 19! Islan jalka ei ole nyt juuri kunnossa, joten Islaa en ilmoittanut mukaan näyttelyyn... Tuomarina oli tänä vuonna hollantilainen G.H.A.H. Mensink. Uffe sai hienosti ERI:n ja SA:n luokkavoitolla, voitti kaikki urokset ja lopulta oli vielä ROP!!! Aivan mahtava tulos näin suuresta joukosta kooikereita! Uffe ei olekkaan päänäyttelyssä ennen oikein menestynyt, menestyksiä on haettu muualta. :) Jälkeläisluokan voitti Islan Peter-veljen ryhmä ja kasvattajaluokan voiton vei kennel Oorbellen, jonka ryhmä koostui Uffen Keira-siskon pennuista! Peterin jälkeläisluokka oli vielä hienosti BIS 3 ja Oorbellenin kasvari BIS 4!! Onnea Anne T. ja Anne H.!! JA erittäin paljon kiitoksia Uffen esittämisestä kehässä molemmille!!

Uffen palkintokuva. :)

Islan jalka ei tosiaan ole nyt kunnossa, kesän jälkeen on siis menty huonompaan. Toivottavasti vain hetkellisesti. Syys-lokakuun aikana on käyty kolme vai neljä kertaa hieroojalla. Selkä ollut tosi jumissa, muuten lihakset ihan kohtalaisessa kunnossa, lapojen kohdilla pientä jumia. Islalla on myös koko vasemman puolen lihakset pienemmät kuin oikealla, myös etupäässä. Suurin syy taitaa olla se, ettei Isla osaa käyttää leikattua jalkaansa oikein. Polvi ei normaalissa liikkeessä taivu kunnolla ja Isla nostaa koko jalkaa selkälihasten avulla. Selkä on siis kovalla rasituksella. Polvi taipuu kuitenkin taivuttamalla/jumppaamalla normaalisti eikä Isla arista sitä oikeastaan lainkaan. Jalassa kipein kohta tuntuu olevan lonkan takaosa/pakaralihas. Parisen viikkoa sitten Isla hyppi illalla sisällä jonkin verran kolmella jalalla, jota ei ole tapahtunut pitkään pitkään aikaan. Sama toistui viikko sitten tiistaina ja soitinkin eläinlääkärille, joka leikkasi Islan jalan. Viikon särkylääkekuuri ja huomenna uutta soittoa lääkärille, että missä mennään. Tutukimuksiin veisin Islan mielellään, ei tarvitsisi ihmetellä onko jotain suurempaa vikaa vai ei. Fysioterapia aika on varattu tämän kuun lopulle, joten eikähön pian saada jotain selville. Muuten Isla on normaali itsensä. Iloinen ja leikkisäkin ajoittain. Hihnassa säntäilee ja muutenkin temppuilee kuten aina ennenkin, ottaa kiinni omasta tai Uffen hihnasta ja kiskoo siitä sekä kantelee risuja ja "tappaa" niitä. Mutta toisaalta välillä on ollut kiukkuinen Uffen kanssa ja viimeksi hierojalla ei ollut ihan niin yhteityökykyinen kuin normaalisti, vasemman puolen hierominen on selvästi epämukavaa...

Sitten Uffen kuulumisia muuten. Eturauhasvaiva oli ilmeiseti hyvinkin pieni. Antibioottikuuri oli ja meni, ei mitään suurta "parantumista", muttei suuria oireitakaan... Pissa haisee edelleen (tai taas) ajoittain, mutta pissanäytteet puhtaat. Jos jotain selkeitä oireita ilmenee, niin sitte lääkäriin, muuten mennään näin. Koira kuitenkin kaikinpuolin näyttää olevan kunnossa! Uffelta tutkittiin myös DLA ja tulokseksi tuli Kooi1/Kooi1. DLA:n haploista juuri tuo Kooi1 on yleisin, joten tulos ei ole järin "merkittävä" eikä kaksi samanlaista haploa ole mitenkään tavoiteltava yleisesti ottaen. Mutta tulipa tutkittua ja selvisi samalla Uffen molempien vanhempien toinen haplo, joka siis myös Kooi1.

Uimista, mätsäri, kuntoutusta ja eläinlääkäriä....

Kirjoittamaan en ole ehtinyt, vaikka kirjoitettavaa oliskin ollut... Jospa aloitetaan ihan vanhimmasta päästä.

Eli 1.8. oltiin koirien kanssa Suomisen Kaisan mökillä kahvittelemassa ja uittamassa koiria. Mukana oli myös Anne T. sekä Peter ja Rianna. Isla ei suostunut uimaan, mutta kahlaili mielellään. Kahlailemaan pitäis viedä useamminkin, hyvää liikuntaa jalalle! Uffe lähti uimaan, kunhan sille heitti jotain noudettavaa. Kerran jäi kylläkin frisbee hakematta, taisi lentää liian kauas ja Anne pääsi uimaan. ;) Kivaa oli ja voitais ottaa uusiksi taas joskus! Tässä pari Kaisan ottamaa kuvaa:

Seuraavana päivänä kävin Uffen kanssa mätsärissä pitkästä aikaa. Uffe oli isojen koirien luokassa. Tulipa treenattua sakemannin kanssa
kehässä oloa samaan aikaan! :D Isot koirat olivat kehässä onneksi ensimmäisenä, niin ei mennyt koko iltaa odotellessa. Uffen parina siis Saksanpaimenkoira uros ja esiintyminen meni molemmilta hienosti. Uffekin aloitti tyypillisen namin komentamis-haukkumisen vasta ihan lopussa. Tuomari kommentoi Uffen turkin laatua ja totesi, että on tainnut juuri olla karvanlähtöaika. No juu onhan niitä karvoja lähtenyt ja turkki ihan pörröllä uintireissun takia. Näyttelykunnossa siis! :) Tuomari tutki koirat melko suurpiirteisesti, ei katsonut hampaita jne., mutta kuitenkin jostain syystä nosti Uffen etupään ilmaan. En ehtinyt siinä koiraa sanoa, mutta eipä ollut syytäkään. Hieman oli Uffe ihmeissään tapahtuneesta, mutta jatkoi taas seisomista ja namin syömistä. Ihan kaikki kooikerit (tai muutkaan koirat) kun ei välttämättä kestä vieraan ihmisen nostelua... Sininen nauha saatiin ja sinisten kehästä monen muun joukossa pois heti alkuunsa.

Eilen oli Islan aika osteopaatti Leena Piiralle. Otin myös Uffen mukaan jalkojen ja selän jumien vuoksi. Ensin käsittelyyn pääsi Isla. Isla seisoo edelleen suorassa ja istumaankin menee suoraan, mutta siirtää kuitenkin painon oikealle puolelle. Vasemalle, eli leikatulle jalalle varaa kuitenkin painoa kohtalaisen hyvin, lihas on edelleen selkeästi toista pienempi. Isla antaa ihanasti vieraidenkin ihmisten käsitellä itseään ihan rauhassa, vaikka Isla täytyykin laittaa ensin kyljelleen makaamaan. Islan rintaranka oli mennyt ilmeisesti enempi jumiin, mitä se on ollut. Takanakin oli lanneosassa ja jaloissa jumeja, oikealla puolella enemmän kuin vasemmalla. Piiran mukaan Islan tassujen nuoleminen saattaa hyvinkin olla oire lonkasta ja muusta lihas- ja rankaongelmista. Leikaamattoman jalan tassua Isla nuolee todennäköisesti sen takia enemmän, että se on kovalla rasituksella, kun vasen jalka ei ole 100% käytössä lihaksen pienuuden takia, vaikka kaikki askeleet ottaakin. Etujalkojen nouleminen ja pureskelu johtunee myös normaalia suuremmasta rasituksesta. Piira huomasi myös oikean etutassun (vastakkainen jalka leikattuun nähden) varpaiden "harottavan" kun Isla seisoo ja astuu jalan päälle. Tämä kuulemma selvä merkki suuremmasta painosta jalan päällä, varpaat harallaan paino jakautuu tasaisemmin ja näin koira pyrkii lievittämään rasitusta. Piiran mielestä Isla on myös normaalia joustavampi tai löysempi kudoksiltaan, joka siis lisää rasitusta niveliin. Selkeästi ranteet ja kintereet joustavat hänen mielestään turhan paljon. Ja ranteista Isla onkin pureskellut karvat poikki. Tuli täyskielto hyppäämisille sekä muiden koirien kanssa vapaana juoksemiselle. Piira tuntui olevan huolissaan leikaamattoman lonkan kestävyydestä kuin myös etujalkojen kovasta rasituksesta. Käsitin, että varsinkin ranteet ovat riskialuetta esim. nivelrikon kehittymiseen. Lonkan rasitusta kuulemma lisää myös se, että Islalla on pieni lantio ja pitkähkö selkä. Suositteli ostamaan Back on Track ranne/säärisuojat, jospa niistä olisi hyötyä etujalkojen kipuiluun. Kipulääkekuuriakin varmaan kokeillaan jossakin vaiheessa, vaikka muutenhan Isla ei mitenkään vaikuta kipeältä. Mitenkähän mahtaa Islan tulevaisuus mennä... Juuri nyt se hieman hirvittää. :(

Sitten Piira katsoi nopeasti Uffen tilanteen. No, takajalat ja selän takaosa selvästi jumissa, niin kuin oli tiedossakin jo. Yllätyksenä tuli vasemman jalan hieman pienempi lihas, joka tuli selvästi huomattua Uffen istuessa. Uffen ranka oli suora ja istumisasento myös. Piira ehdotti, jospa olisi eturauhastulehdus. Mielessä se on kyllä itselläkin kesän aikana ollut. Keväällä, Islan juoksujen aikaan, Uffe laihtui selvästi ilman ruokavalio tai liikunta muutoksia. Se jo itsessään tuntui oudolta, kun Uffe on aina olllut enemmin hieman pullea. :) Toisinaan olen myös ollut huomaavinani pistävän hajuisen pissan. Mutta kun muuta oiretta lihasjumien lisäksi ei ole ollut, niin enpä ole osannut eläinlääkärille soitella. Suurentunut eturauhanen kuulemma helposti painaa hermoja ja aiheuttaa kaikenlaista vaivaa takapään lihaksille. Tiedänpähän tämänkin nyt! Tänä aamuna sitten soitin eläinlääkärille ja sainkin ajan aamupäiväksi. Pissanäytteestä ei pikatestillä löytynyt mitään erikoista. Maanantaina saadaan viljelyn tulos, että onko bakteereita. Eläinlääkäri myös halusi tutkia eturauhasen sormin peräaukon kautta. Ja sehän ei Uffelle sovi! Eipä tietenkään... :) Vinkumista ja hyppelyä, pakittamista ja kiskomista sekä pyllyn maahan laskemista, ja eihän se onnistunut, kun toinen ei tykkää. Uffe siis rauhoitettiin ja selvisikin, että eturauhanen on jonkin verran suurentunut. Voi johtua ihan bakteeritulehduksesta tai juoksuisten narttujen hajuista (Islallahan oli juoksut keväällä...). Nämä siis ne "kivat" vaihtoehdot, muista ei vielä edes puhuttu. Ehkä hyvä näin, murehditaan yhtä koiraa kerrallaan... Uffelta kun oltiin taju pois saatu, niin samalla otettiin verta Hannes Lohelle lähetettäväksi. Eipä ole ennen koiran veriputkiloa mun jääkaapissa ollutkaan... ;) Samaan nukutuskertaan saatiin mahtumaan myös hammaskiven rapsuttelut, joten saatiin monta asiaa hoidettua samalla. Harmi kun en muistanut leikellä kynsiä ja tassukarvoja samalla. :D Nyt täytyy "tapella" se asian kanssa vielä. Lääkärin kanssa sovittiin, että Uffen kanssa päästään käymään heidän odotustiloissa muutamia kertoja syömässä herkkuja ja rapsuteltavana, jospa saataisiin eläinlääkärikäynnit hieman helpommaksi. Aina hirveä vinkuminen ja ovelle pyrkiminen, olenpa saanut kakkakikkareitakin lattiolta välillä kerätä, kun poikaa niin jännittää. Harmittava juttu, kun ei nuorena poikana ollut moista ongelmaa! Maanantaita siis jäädään odottelemaan, jotta tiedetään tarvitaanko antobioottia vaiko täytyykö ottaa lyhytvaikutteinen hormonipiikki...

Kuulumisia

Pitkään aikaan en olekkaan ehtinyt kirjoitella meidän kuulumisia. Viime vuoden puolella Isla kävi vielä yhdessä näyttelyssä, joulukuussa Helsinki Winnerissä. Isla sai hienosti ERI:n ja SA:n sekä oli narttujen toinen. Vuoden vaihde meni ihan rauhallisesti kotona. Muutenkin ollaan lähinnä oltu kotosalla...

Hain itselleni kennelnimeä ja se vahvistettiin heti tammikuun alussa. Mooistekooin nimellä tulen siis joskus kasvattamaan kooikereita, aikaa siihen vaan menee vielä, kun Isla on pois jalostuskäytöstä. Elikkä tammikuun puolessa välissä Islalle kävin sitten tosi huonosti... :( Oltiin sisällä koirien kanssa, kun meidän talon kulmalle pysähtyi jäätelöauto. Perinteisesti koirat alkoivat haukkumaan ja juoksemaan ympäriinsä heti kuultuaan jäätelöauton äänen. Sain koirat rauhoittumaan melko nopeasti ja otin vielä namipalojen avulla muutamia temppuja jne. Jotenkin Isla siinä sitten onnistui maton sivulta astumaan liukkaalle laminaatille huonossa asennossa ja vasen lonkka meni sijoiltaan. Siitähän tuli hirveä paniikki niin koiralle kuin emänällekin. Tietenkin oli lauantaipäivä ja kaikki eläinlääkärit kiinni. Piti siis lähteä Turkuun pieneläinpäivystykseen. Isla oli selkeästi tosi kipeä, mutta antoi kantaa itseään ja eläinlääkärin tutkia jalkaa erittäin hyvin. Isla nukutettiin röntgeniä ja jalan paikalleen laittoa varten. Odoteltiin eläinlääkärissä jalan paikalleen laittoa reilun tunnin, mutta kovasta yrityksestä huolimatta reisiluun päätä ei enää saatu takaisin lonkkamaljaan. Piti siis jäädä odottelemaan maanantaita ja mahdollista ortopedille pääsyä. Isla sai särkylääkkeet ja jalka oli sidottu kiinni, ettei se pääse liikkumaan. Isla makasi omassa pedissään käytännössä koko ajan maanantai aamuun asti. Sunnuntaina kannoin Islan kolmasti ulos, mutta Isla hyppi heti kolmella jalalla ovelle, eikä suostunut ulkona olemaan, tarpeensa teki siis kahdesti sisälle... Maanantaina saatiin onneksi jo aamulla aika ortopedille PetVetiin Tuomas Illukalle. Lääkäri oli jo valmiiksi epäileväinen lonkan kohtalosta, kuulemma eivät yleensä enää pysy paikoillaan, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi leikkaus. Ennen Islan nukutusta selviteltiin eri leikkausvaihtoehtoja ja niiden hyviä ja huonoja puolia ja mahdollisuutta lonkan saamisesta takaisin paikalleen.

Illukkakaan ei yrityksistä huolimatta saanut reisiluuta enää pysymään lonkkamaljassa, vaan se tuli sieltä aina vaan pois. Ainut vaihtoehto olisi siis leikkaus, jotta jalasta saataisiin vielä toimiva. Muutamasta vaihtoehdosta päädyttiin reisiluun pään poistoon, josta on paljon hyvää näyttöä ja jonka lääkäri pystyisi tekemään heti. Edessä siis olisi pitkä kuntoutus jakso. Ensimmäiset pari viikkoa oltiin melko rauhassa jalan kanssa ja Isla sai jatkuvasti särkylääkettä.

Tikkien poiston yhteydessä saatiin lupa jo liikkua sisällä vapaana, kunhan liukastumiset estettäisiin. Tämän jälkeen aloitettiin myös kuntoutusta enemmän, niin kotona kuin koirahierojallakin vesialtaassa. Kotona kaikkein tehokkaimmaksi osottautui lumihangessa kävely ja sen lisäksi jalkaa tuli liikutella ja venytellä. Kuntoutusta hieman häiritsi minun lähestyvä synnytys ja valtava vatsa! ;) Mutta jalka on nyt kuitenkin kohtuu hyvässä kunnossa ja tulevaisuus näyttää nyt hyvältä. Meidän perheeseen siis syntyi pieni poika 2.2.2012. Koirat ovat ottaneet pienen tulokkaan mahtavasti vastaan! :)

Islan kuntoutus jatkuu edelleen, hieronta/vesiterapia käyntejä on ollut kolme, tänään neljäs ja tulossa on ainakin kaksi fysioterapia käyntiä nyt maaliskuussa. Jatkosta ei vielä tiedetä enempää. Kotona ollaan ahkeraa kävelty lumihangessa ja mun ehtimisten mukaan myös venytelty ja liikuteltu jalkaa... Tällä hetkellä Isla on alkanut myös sisällä lähinnä mattojen päällä käyttämään leikattua jalkaansa jonkin verran. Tavoitteena olisi vielä päästä näyttelyihin Islan kanssa.