Fyssaria, hierontaa, osteopatiaa, lääkäriä ja taas fyssaria ja vähän kaikkea... :)

Mistäs sitä sitten aloittais... Ei enää oikein edes muista missä on käyty ja minkä koiran kanssa. ;)

Jospa sitten se "helpompi" ensin, eli Isla.
Isla kuntoutuu pikku hiljaa, välillä on parempia aikoja ja välillä vähän huonompia, mutta pääsääntöisesti on jo parempaan päin. Viime päivityksen jälkeen Isla on käynyt kerran Leena Piiralla ja kerran fyssarilla. Seuraavaksi vuorossa hierooja jossain välissä ja toukokuussa taas fyssaria ja kesäkuussa Piiralle. Eipä siinä sen ihmeempää, samaan tapaan jatketaan. Jalkojen pieni pituusero pitää huolen, että "huollossa" on käytävä säännöllisesti. 4 viikon päästä Isla menee sterilisaatioon, kun sitä kohtua ei nyt tarvita. Päästään helpommalla... Alunperin oli tarkoitus vähän odotella, mutta Islan hajut häiritsevät Uffen hormonitoimintaa niin kovasti, että enää ei voi odotella. Uffelle saadaan helpommat oltavat, ettei käy niin kierroksilla koko ajan. ;)

Sitten se Uffe... Viime Elokuussahan Uffe oli mukana Piiralla, kun Isla oli hoidettavana. Ja lihasjumien syyksi Piira ehdotti eturauhastulehdusta, kun oli siinä Islaa hoidettaessa niin hajuista kiinnostunut ja halusi Islankin leikkimään. No eturauhastulehdushan sitten löytyikin ja se saatiin hoidettua antibiooteilla pois. Eturauhanen voi suurentuessaan painaa jotain hermoa ja aiheuttaa lihasjumeja. Lihasjumit kuitenkin jäi hoidosta huolimatta, joten Uffe kävi muutaman kerran hierojalla tossa talvella. Jumit saatiin auki, mutta takapää tuntui kuitenkin jäykältä. Yritin saada aikaa sekä fyssarille että Piiralle, mutta tietty jonot ovat tosi pitkät, joten käyttin sitten vaan hieroojalla. Ja Joulukuussa Uffe oli mukana ortopedilla, kun Islan jalkaa tarkastettiin. Ortopedin tutkimuksen perusteella Uffessa ei ollut mitään vikaa, röntgenkuville ei kuulemma ollut mitään perusteita. Joten kuvat jätettiin ottamatta ja tutkittiin sitten samalla virallisesti polvet sekä myös silmät.... Viimein tässä kuussa löysin fyssarin, jolle sai ajan melko pian. Se oliskin ollu viime viikon perjantaina. Mutta juuri ennen sitä torstai-iltana sekä perjantai aamuna Uffe vaikutti hieman oudolta. Oli koko ajan ihan lähellä mua ja yritti "varastaa" Aleksin leluja. Kuvittelin tietty, että onpas sillä nyt tylsää, kunnes Uffe sitten vinkaisi mun pienestä kosketuksesta lantion alueelle ja änki syliin. Käytiin vähän ajan päästä ulkona ja Uffella oli kova kiirre päästä kakkalle. Sittenpä kaikki oireet tuntu pikku hiljaa menevän ohi, hiukan vielä aristi takajalkojen koskemisesta. Sama toistui siis perjantai aamulla, lisänä oli vain pieni tärinä ja jo ennen kuutta alkanut vinkuminen eteisessä ja levottomuus, eikä olisi halunut maata aloillaan lainkaan. Selkeästi siis kipuoireita ja heti tuli luustoviat mieleen, kun selkä oli kerran jäykäksi jo todettu hierojalla. Soitin siis eläinlääkäriin ja saatiin aika ortopedille, jotta kuvattais luusto ja siirsin myös fyssarin ajan. Ensin lääkäri tutki Uffen käsin ja totesikin lannerangan olevan selkästi jäykkä, että siellä voi vaikka ollakin jotain vikaa. Ikuisuudelta tutuntuvan ajan jälkeen kuvat oli saatu otettua ja pääsin niitä katsomaan. Helpotus oli suuri, kun kuvista ei mitään löytynyt! Selkärangassa ei muutoksia ja oli tosi hyvän näköinen. Lannerangassa muistaakseni viimeisen nikaman kohdalla joku epämääräinen pieni tiivistymä, mutta ortopedin mukaan ei selkästi mitään vikaa vaan tiivistymä voi johtua ihan vain siitä, että sillä alueella on niin paljon "tavaraa" muutenkin, joka näkyy röntgenissä tiiviimpänä kohtana. Lonkat erittäin hyvät, tiiviit ja maljat kunnossa. Polvet erinomaiset, ei mitään vikaa, samoin kuin kintereet. Takajalkojen linjassa (vai oliko se vain vasemmassa...) oli pieni kiertymä sisäänpäin, mutta sillä ei kuulemma mitään merkitystä mihinkään, ei aiheuta kipua eikä liikkumisongelmaa tai muutakaan. Normaaliluustoinen poika siis! :)

Uffen luusto siis erittäin hyvässä kunnossa eikä rakenteellista vikaa löytynyt! Lääkäri teki muitakin tutkimuksia ja eturauhanen oli taas suurentunut, joten yhtäkkinen kipuilu johtui siitä. Silloin ei saatu pissanäytettä otettua, koska rakko oli tyhjä. Joten hoitoa ei vielä aloitettu. Hormonipiikki olisi muuten annettu varoiksi, mutta mahdollinen jalostuskäyttö nyt keväällä oli vielä epäselvää, joten sitä ei viitsitty antaa, koska kuukausi piikin jälkeen tuskiin tulis astumisesta mitään. Uffe sai 15 päivän kipulääkekuurin ja sitten lähdettiin huojuvan koiran kanssa kotiin. :) Maanantaina vein pissanäytteen eläinlääkäriin bakteeritutkimusta varten. Tähän mennessä oli selvinnyt, että mahdollinen astuminen siirrettäisiin keväisen pentutilanteen takia vuoden loppuun, joten Uffe sai hormonipiikin, jotta päästäisiin oireista nopeammin eroon. Maanantaina alku illasta, kun annoin Uffelle päivän toisen kipulääkeannoksen päätin lukaista pakkausselosteen viimein, kun en ollut sitä "ehtinyt" edes vilkaista ennen. No kas kummaa, kun pienen laskutoimituksen jälkeen sain puolet pienemmän annoksen Uffen kokoiselle koiralle...! Eläinlääkäri oli siis määrännyt Uffelle tupla-annoksen lääkettä... Ensimmäiset 5 päivää 2 tabl. vaikka normaalisti se yksi ja seuraavat 10 päivää 1 tabl., vaikka ois pitäny olla 1/2. Tuplatarkistus laskutoimitukseen ja sitten soittoa eläinlääkäriin, että mitä helkkaria ne on tällä tarkoittaneet! No, näppäily virheeksi sanoivat ja lääkäkuuri tauolle viideksi päivää ja sen jälkeen normiannoksella, jos on tarvetta. Kysyipä hoitaja vielä, että onko vaikuttanut kipeältä, no ehkä se tupla annos tosiaan vei ne kivut aika tehokkaasti... Vaarana yliannostuksessa on ekana vatsaoireet mm. vatsahaava. Vakavampia haittoja ovat sitten maksan ja munuaisen vajaatoimita tai muut vastaavat ongelmat. Eläinlääkäriasema lupasi kuukauden päästä ilmaiset verikokeet, jotta saadaan varmistus, ettei ole lääkityksestä ollut mitään haittaa... Jee...!

Tänään oli sitten Uffen fyssari ja olipas hyödyllinen käynti, selkis monta asiaa, joita ei edes eläinlääkärissä ollut tullut esille. Uffella oli vino lantio (muistaakseni viimeksi, kun joku, ehkä Piira siitä mainitsi, se olis ollut vielä suora.), lanneranka jäykkä ja takajaloissa myös jäykkyyttä, varsinkin SI-nivel oli kovin jumissa ja vasemmalla puolella erittäin kipeän oloinen. Takajalkojen lihakset olivat epäsuhtaiset ja sisäreidet isommat kuin ulkoreidet (ta jotain sinnepäin...), joku jänne tms. oli myös sisäreidestä tosi kireä. Nämä asiat varmasti ovat vaikuttaneet jalkalinjan kiertymiseen, joka näkyi röntgenissä. Jotain lukkoja fyssari sai vähän auki. Lopuksi käsiteltiin vielä laserilla selkä ja takajalat. Siinä sitten pohdittiin, että miten on voinut koira päästä näin pahasti jumiin lähes huomaamatta. Pienen pohdinnan ja muistelun jälkeen tuli mieleen edellis(!) syksynä/loppukesästä, kun Uffe sai jalkansa verkkkoaidan rei'ästä läpi agikentän laidalla ja siitä sitten kiepsahti ympäri selän kautta kyljelleen. Tuossa tilanteessa Uffe ei päästänyt ääntäkään ja lähti normaalisti kävelemään. En muista mahdettiinko käydä vielä jopa kentänkin puolella. Uffesta ei päällepäin näkynyt mitään oiretta ja normaali elämä jatkui. Jotain lihasjumeja silloin kyllä tuli, koska kävimme pari kertaa hierojalla, mutta ei muuta. Siinä sitten meni talvi ja osa kesääkin Islan jalkaa kuntouttaessa ja talvella syntynyttä poikaa hoitaessa. Syksyn ja tän talven aikana on sitten tosiaan käyty muutamasti hieroojalla ja pariin kertaan Uffe on ollut Islan ortopedikäynnillä mukana. Ekalla kerralla ei juuri Uffeen edes koskettu ja toisella kerralla Joulukuussa tehtiin viralliset polvi ja silmätutkimukset ja sen lisäksi ortopedi kävi Uffen käsin läpi ja kaikki kunnossa. Ja nyt ollaan sitten tässä tilanteessa. Kummaa, että ortopedikin silloin joulukuussa väitti, että täysin kunnossa on! Hieroja tietty keskittyy vain lihasjumeihin, toki hieroja huomasi, että vois olla fyssarille tarvetta.

Onneksi nyt ei ole rakenteellisesta viasta kyse, vaan pirun pitkään kestänyt ja pikku hiljaa huomaamattomasti edennyt rangan jumiutuma, jonka Uffe on peittänyt äärettömän hyvin. Viime viikkoina olen kyllä ihmetellyt jatkuvaa minussa "kiinni" olemista ja tarvetta koko ajan leikkiä jne. Toki tylsyys vaivaa pikkulapsiperheen koiraa, mutta nyt kun syy on selvillä, niin selvästihän siinä oli mukana sijaistoimintojen haku, jotta kipu ja epämiellyttävät tuntemukset olisi Uffelta itseltäänkin piilossa. Ja kukahan uskoisi leikkivän, juoksevan ja muutenkin energisen koiran olevan pahasti rangaltaan jumissa.... Siihen se lääkärikin vissiin aiemmin "lankesi". Jatkossa siis Uffe ekana osteopaatille, "rangan suoristamiseen" ja sitten uudestaan fyssarille hoitamaan lihakset tasapainoon ja siinähän se sitten alkaakin olla. Nähtäväksi tosin jää montako käyntiä tarvitaan. Niin ja se Uffen eturauhasvaivan takia Islan sterilisaatio tehdään jo kuukauden päästä, eikä vasta sitten joskus, kun on näyttelytavoitteet saavutettu ja jalka 100% kunnossa. Jalka on jo sen verran hyvä, että kohdun poistolle ei ole estettä ja näyttelyt on tässä tilanteessa toisarvoinen asia. Tärkeämpi saada Uffelta "nenän edestä" hyvät hajut pois ja tilanne tasattua, jottei koko aika ois hormoonit kovilla kierroksilla.... Tää vuosi ei ihan alkunut niin rauhallisesti koirien osalta kuin toivoin, mutta ehkä ensi vuosi?? ;)

Vuosi vaihtui

Onpas viime päivityksestä taas aikaa.... Islan jalka alkaa olla taas kunnossa. Kävely on parantunut huomattavasti, vaikkei ne liikkeet täydelliset olekkaan. Kävelyillä Isla jaksaa ravata pidempiä matkoja ja muutenkin ovat kaikki jalat tasapuolisemmin käytössä. Cartrophen pistoksista oli siis uskoakseni hyötyä sekä tietty myös ollaan edelleen käyty sekä hierojalla että fyssarilla. Nopea eläinlääkärin tarkastuskin oli samalla kun Uffelta uusittiin viralliset terveystarkastukset. Eläinlääkärin mielestä Islan jalka vaikuttaa jo selvästi paremmalta. Uffelta siis tarkastettiin polvet ja silmät. Kaikki edelleen kunnossa, polvet 0/0 ja silmät terveet. :)

Joulukuun alussa Uffe oli mukana Helsinki winnerissä, tuomarina oli hollantilainen Rony Doedijns. Isohkossa valioluokassa Uffe oli toinen ja paras uros kisassa Uffe oli kolmas, vara-CACIB tuli Uffelle.

Mitään ihmeellisempää tässä ei olekaan tapahtunut. Loppu vuosi meni hyvin rauhallisesti lähinnä kotona ollen. Vuosi 2012 ei ollut se paras vuosi koirien osalta, Islan lonkan sijoiltaan meno ja siihen liityvät asiat olivat läsnä koko vuoden ja kuntoutuskäynnit jatkuvat edelleen. Tai hierojalla varmaan täytyy käydä suht säännöllisesti koko Islan loppu elämän. Lisäksi vielä Uffen eturauhastulehdus jne. Pari hyvää hetkeä meinaa ihan unohtua, kun kaikki ajatukset on vaan Islan jalassa ja seuraavassa fyssarikäynnissä tms. Alku vuodestahan sain kennelnimen ja kesällä Islan liikkeet testattiin menestyksekkäästi näyttelyssä. Mahtavin päivä oli varmasti (koirapuolella...) Uffen 6. syntymäpäivä, jolloin oli spanieliliiton erikoisnäytely Hyvinkäällä. Suuren koira määrän joukosta Uffe valittiin rotunsa parhaaksi!! Mahtava saavutus, joka tuskin enää uudestaan osuu kohdalle. Vuosi 2013 on toivottavasti viime vuotta parempi tai vähintään tapahtumaköyhä. :) Jospa parissa näyttelyissä kävis ainakin Uffen kanssa, ehkä Islankin voi viedä taas kehään. Agility olis tarkoitus päästä taas aloittamaan Uffen kanssa, tauko on ollut jo liian pitkä! Sijoituskodin jos löytäisi tuontinartulle, niin olis tämän vuoden "tavoitteet" täytetty.

Isla lääkärillä

Tänään käytin Islan tarkistuksella Pet-vetissä Tuomas Illukalla, joka siis myös leikkasi Islan jalan tammikuussa. Alkuperäinen tarkoitus oli kuvauttaa Isla kauttaaltaan, jotta selviäisi mahdollinen syy Islan huonoon jalan käyttöön. Käsin tutkimalla ja jalkaa käsittelemällä ei kuulemma löytynyt mitään niin ihmeellistä, jotta kuvia olisi kannattanut ottaa. Leikatun jalan lihaskin oli kuulemma yllättävän hyvässä kunnossa eikä Isla reakoinut käsittelyyn, joten kipuja ei pitäisi olla. Syytä kolmijalkaisuuteen eikä muuhunkaan kävelyongelmaan siis löytynyt. Jalan käyttöongelma voi johtua hyvinkin siitä, että jalka on toista lyhyempi ja se pääsee nousemaan päälle astuessa ylöspäin liikaa. Islan kävelyssä ei siis ole havaittavissa "normaalia" ontumista, jota on tyypillisesti koirilla, joilla on jalkakipuja tms. Isla ennemin kävelee "inhimmillisellä" tavalla, eli nostaa jalkaa "jäykän" oloisesti, kuin jos ihmisellä olis lonkkakipuja... Käsittääkseni sille ei voi tehdä nyt mitään... Ehkä tämä tyyli jää tai sitten ajan myötä normalisoituu... Molempien jalkojen polvet ovat normaalit eikä selässäkään tuntunut mitään. Etujaloissa on ranteissa selkeästi liikaa löysyyttä, joka on ihan synnynäinen rakennevika. Ranteita pystyi taivuttamaan normaalisti "kaksinkerroin" ilman, että Isla olisi siihen reakoinut, joten niissä ei nivelrikkoa. Löysät ranteet toki altistaa nivelrikolle iän myötä.

Syytä ei Islan kuntoutumisen takapakille siis oikeastaan löytynyt. Lääkärin mukaan tämä onkin tosi harvinaista, yleensä kuntoutuminen alkaa tosi hitaasti eikä ongelmia juuri ilmene, kun on jalka saatu kuntoon. Mutta koska jonkinlaista oiretta ja ongelmaa kuitenkin on ilmennyt niin otettiin kokeiluun cartrophen-injektio sarja. Ensimmäisen pistoksen Isla sai jo ja kolme seuraavaa otetaan viikon välein. Särkylääke jätetään nyt pois, eikä siitä suurta hyötyä ollutkaan. Jos tämä pistos-sarja ei auta, niin seuraavaksi kokeillaan kortisonia. Kuukauden-parin päästä ollaan siis taas viisaampia. Nyt jatketaan kuten tähänkin asti, käydään vain ottamassa pistokset ja jätetään se särkylääke pois. BOT-jalkasuojia olen Islalla pitänyt satunnaisesti sisällä, ulkona ne kastuu heti läpi ja kuivuminen kestää ikuisuuden, joten ulkokäyttöön saadaan ne vasta talvella. Säiden viilennettyä olen ulos laittanut ohuehkon manttelin, jotta ei lihakset saisi kylmää. Talven varalle onkin sitten paksumpaa pukua. Jospa nämä edes hiukan auttaisivat ja ehkäisisivät enemmiltä ongelmilta. Ensi maanantaina Islalla onkin fysioterapia. Kiva kuulla, mitä Tanja sanoo Islan tilanteesta. On tullut niin eriäviä mielipiteitä nyt viimeksi Piiralta, hierojalta sekä lääkäriltä, kaikilla ihan omat mielipiteet...

Spanieliliiton päänäyttely

Uffe kehässä, kuva: Suvi Tyynismaa

Bullbenz Kooi Udde Geri VAL ERI 1 SA PU 1 ROP

13.10.2012 Uffelle tuli jo 6 vuotta täyteen! Onnea Uffelle ja Uffen siskoille Keiralle, Inkalle, Wimmalle ja Sannille! :) Samana päivänä oli myös tämän vuoden spanieliliiton päänäyttely Hyvinkäällä. Joka vuosi ollaan sielä käyty ja niin tänäkin vuonna ilmoitin Uffen mukaan näyttelyyn. Näyttelyyn oli ilmoitettu 76 kooikeria, joista 12 pentua. Valioluokan uroksia oli jopa 19! Islan jalka ei ole nyt juuri kunnossa, joten Islaa en ilmoittanut mukaan näyttelyyn... Tuomarina oli tänä vuonna hollantilainen G.H.A.H. Mensink. Uffe sai hienosti ERI:n ja SA:n luokkavoitolla, voitti kaikki urokset ja lopulta oli vielä ROP!!! Aivan mahtava tulos näin suuresta joukosta kooikereita! Uffe ei olekkaan päänäyttelyssä ennen oikein menestynyt, menestyksiä on haettu muualta. :) Jälkeläisluokan voitti Islan Peter-veljen ryhmä ja kasvattajaluokan voiton vei kennel Oorbellen, jonka ryhmä koostui Uffen Keira-siskon pennuista! Peterin jälkeläisluokka oli vielä hienosti BIS 3 ja Oorbellenin kasvari BIS 4!! Onnea Anne T. ja Anne H.!! JA erittäin paljon kiitoksia Uffen esittämisestä kehässä molemmille!!

Uffen palkintokuva. :)

Islan jalka ei tosiaan ole nyt kunnossa, kesän jälkeen on siis menty huonompaan. Toivottavasti vain hetkellisesti. Syys-lokakuun aikana on käyty kolme vai neljä kertaa hieroojalla. Selkä ollut tosi jumissa, muuten lihakset ihan kohtalaisessa kunnossa, lapojen kohdilla pientä jumia. Islalla on myös koko vasemman puolen lihakset pienemmät kuin oikealla, myös etupäässä. Suurin syy taitaa olla se, ettei Isla osaa käyttää leikattua jalkaansa oikein. Polvi ei normaalissa liikkeessä taivu kunnolla ja Isla nostaa koko jalkaa selkälihasten avulla. Selkä on siis kovalla rasituksella. Polvi taipuu kuitenkin taivuttamalla/jumppaamalla normaalisti eikä Isla arista sitä oikeastaan lainkaan. Jalassa kipein kohta tuntuu olevan lonkan takaosa/pakaralihas. Parisen viikkoa sitten Isla hyppi illalla sisällä jonkin verran kolmella jalalla, jota ei ole tapahtunut pitkään pitkään aikaan. Sama toistui viikko sitten tiistaina ja soitinkin eläinlääkärille, joka leikkasi Islan jalan. Viikon särkylääkekuuri ja huomenna uutta soittoa lääkärille, että missä mennään. Tutukimuksiin veisin Islan mielellään, ei tarvitsisi ihmetellä onko jotain suurempaa vikaa vai ei. Fysioterapia aika on varattu tämän kuun lopulle, joten eikähön pian saada jotain selville. Muuten Isla on normaali itsensä. Iloinen ja leikkisäkin ajoittain. Hihnassa säntäilee ja muutenkin temppuilee kuten aina ennenkin, ottaa kiinni omasta tai Uffen hihnasta ja kiskoo siitä sekä kantelee risuja ja "tappaa" niitä. Mutta toisaalta välillä on ollut kiukkuinen Uffen kanssa ja viimeksi hierojalla ei ollut ihan niin yhteityökykyinen kuin normaalisti, vasemman puolen hierominen on selvästi epämukavaa...

Sitten Uffen kuulumisia muuten. Eturauhasvaiva oli ilmeiseti hyvinkin pieni. Antibioottikuuri oli ja meni, ei mitään suurta "parantumista", muttei suuria oireitakaan... Pissa haisee edelleen (tai taas) ajoittain, mutta pissanäytteet puhtaat. Jos jotain selkeitä oireita ilmenee, niin sitte lääkäriin, muuten mennään näin. Koira kuitenkin kaikinpuolin näyttää olevan kunnossa! Uffelta tutkittiin myös DLA ja tulokseksi tuli Kooi1/Kooi1. DLA:n haploista juuri tuo Kooi1 on yleisin, joten tulos ei ole järin "merkittävä" eikä kaksi samanlaista haploa ole mitenkään tavoiteltava yleisesti ottaen. Mutta tulipa tutkittua ja selvisi samalla Uffen molempien vanhempien toinen haplo, joka siis myös Kooi1.

Uimista, mätsäri, kuntoutusta ja eläinlääkäriä....

Kirjoittamaan en ole ehtinyt, vaikka kirjoitettavaa oliskin ollut... Jospa aloitetaan ihan vanhimmasta päästä.

Eli 1.8. oltiin koirien kanssa Suomisen Kaisan mökillä kahvittelemassa ja uittamassa koiria. Mukana oli myös Anne T. sekä Peter ja Rianna. Isla ei suostunut uimaan, mutta kahlaili mielellään. Kahlailemaan pitäis viedä useamminkin, hyvää liikuntaa jalalle! Uffe lähti uimaan, kunhan sille heitti jotain noudettavaa. Kerran jäi kylläkin frisbee hakematta, taisi lentää liian kauas ja Anne pääsi uimaan. ;) Kivaa oli ja voitais ottaa uusiksi taas joskus! Tässä pari Kaisan ottamaa kuvaa:

Seuraavana päivänä kävin Uffen kanssa mätsärissä pitkästä aikaa. Uffe oli isojen koirien luokassa. Tulipa treenattua sakemannin kanssa
kehässä oloa samaan aikaan! :D Isot koirat olivat kehässä onneksi ensimmäisenä, niin ei mennyt koko iltaa odotellessa. Uffen parina siis Saksanpaimenkoira uros ja esiintyminen meni molemmilta hienosti. Uffekin aloitti tyypillisen namin komentamis-haukkumisen vasta ihan lopussa. Tuomari kommentoi Uffen turkin laatua ja totesi, että on tainnut juuri olla karvanlähtöaika. No juu onhan niitä karvoja lähtenyt ja turkki ihan pörröllä uintireissun takia. Näyttelykunnossa siis! :) Tuomari tutki koirat melko suurpiirteisesti, ei katsonut hampaita jne., mutta kuitenkin jostain syystä nosti Uffen etupään ilmaan. En ehtinyt siinä koiraa sanoa, mutta eipä ollut syytäkään. Hieman oli Uffe ihmeissään tapahtuneesta, mutta jatkoi taas seisomista ja namin syömistä. Ihan kaikki kooikerit (tai muutkaan koirat) kun ei välttämättä kestä vieraan ihmisen nostelua... Sininen nauha saatiin ja sinisten kehästä monen muun joukossa pois heti alkuunsa.

Eilen oli Islan aika osteopaatti Leena Piiralle. Otin myös Uffen mukaan jalkojen ja selän jumien vuoksi. Ensin käsittelyyn pääsi Isla. Isla seisoo edelleen suorassa ja istumaankin menee suoraan, mutta siirtää kuitenkin painon oikealle puolelle. Vasemalle, eli leikatulle jalalle varaa kuitenkin painoa kohtalaisen hyvin, lihas on edelleen selkeästi toista pienempi. Isla antaa ihanasti vieraidenkin ihmisten käsitellä itseään ihan rauhassa, vaikka Isla täytyykin laittaa ensin kyljelleen makaamaan. Islan rintaranka oli mennyt ilmeisesti enempi jumiin, mitä se on ollut. Takanakin oli lanneosassa ja jaloissa jumeja, oikealla puolella enemmän kuin vasemmalla. Piiran mukaan Islan tassujen nuoleminen saattaa hyvinkin olla oire lonkasta ja muusta lihas- ja rankaongelmista. Leikaamattoman jalan tassua Isla nuolee todennäköisesti sen takia enemmän, että se on kovalla rasituksella, kun vasen jalka ei ole 100% käytössä lihaksen pienuuden takia, vaikka kaikki askeleet ottaakin. Etujalkojen nouleminen ja pureskelu johtunee myös normaalia suuremmasta rasituksesta. Piira huomasi myös oikean etutassun (vastakkainen jalka leikattuun nähden) varpaiden "harottavan" kun Isla seisoo ja astuu jalan päälle. Tämä kuulemma selvä merkki suuremmasta painosta jalan päällä, varpaat harallaan paino jakautuu tasaisemmin ja näin koira pyrkii lievittämään rasitusta. Piiran mielestä Isla on myös normaalia joustavampi tai löysempi kudoksiltaan, joka siis lisää rasitusta niveliin. Selkeästi ranteet ja kintereet joustavat hänen mielestään turhan paljon. Ja ranteista Isla onkin pureskellut karvat poikki. Tuli täyskielto hyppäämisille sekä muiden koirien kanssa vapaana juoksemiselle. Piira tuntui olevan huolissaan leikaamattoman lonkan kestävyydestä kuin myös etujalkojen kovasta rasituksesta. Käsitin, että varsinkin ranteet ovat riskialuetta esim. nivelrikon kehittymiseen. Lonkan rasitusta kuulemma lisää myös se, että Islalla on pieni lantio ja pitkähkö selkä. Suositteli ostamaan Back on Track ranne/säärisuojat, jospa niistä olisi hyötyä etujalkojen kipuiluun. Kipulääkekuuriakin varmaan kokeillaan jossakin vaiheessa, vaikka muutenhan Isla ei mitenkään vaikuta kipeältä. Mitenkähän mahtaa Islan tulevaisuus mennä... Juuri nyt se hieman hirvittää. :(

Sitten Piira katsoi nopeasti Uffen tilanteen. No, takajalat ja selän takaosa selvästi jumissa, niin kuin oli tiedossakin jo. Yllätyksenä tuli vasemman jalan hieman pienempi lihas, joka tuli selvästi huomattua Uffen istuessa. Uffen ranka oli suora ja istumisasento myös. Piira ehdotti, jospa olisi eturauhastulehdus. Mielessä se on kyllä itselläkin kesän aikana ollut. Keväällä, Islan juoksujen aikaan, Uffe laihtui selvästi ilman ruokavalio tai liikunta muutoksia. Se jo itsessään tuntui oudolta, kun Uffe on aina olllut enemmin hieman pullea. :) Toisinaan olen myös ollut huomaavinani pistävän hajuisen pissan. Mutta kun muuta oiretta lihasjumien lisäksi ei ole ollut, niin enpä ole osannut eläinlääkärille soitella. Suurentunut eturauhanen kuulemma helposti painaa hermoja ja aiheuttaa kaikenlaista vaivaa takapään lihaksille. Tiedänpähän tämänkin nyt! Tänä aamuna sitten soitin eläinlääkärille ja sainkin ajan aamupäiväksi. Pissanäytteestä ei pikatestillä löytynyt mitään erikoista. Maanantaina saadaan viljelyn tulos, että onko bakteereita. Eläinlääkäri myös halusi tutkia eturauhasen sormin peräaukon kautta. Ja sehän ei Uffelle sovi! Eipä tietenkään... :) Vinkumista ja hyppelyä, pakittamista ja kiskomista sekä pyllyn maahan laskemista, ja eihän se onnistunut, kun toinen ei tykkää. Uffe siis rauhoitettiin ja selvisikin, että eturauhanen on jonkin verran suurentunut. Voi johtua ihan bakteeritulehduksesta tai juoksuisten narttujen hajuista (Islallahan oli juoksut keväällä...). Nämä siis ne "kivat" vaihtoehdot, muista ei vielä edes puhuttu. Ehkä hyvä näin, murehditaan yhtä koiraa kerrallaan... Uffelta kun oltiin taju pois saatu, niin samalla otettiin verta Hannes Lohelle lähetettäväksi. Eipä ole ennen koiran veriputkiloa mun jääkaapissa ollutkaan... ;) Samaan nukutuskertaan saatiin mahtumaan myös hammaskiven rapsuttelut, joten saatiin monta asiaa hoidettua samalla. Harmi kun en muistanut leikellä kynsiä ja tassukarvoja samalla. :D Nyt täytyy "tapella" se asian kanssa vielä. Lääkärin kanssa sovittiin, että Uffen kanssa päästään käymään heidän odotustiloissa muutamia kertoja syömässä herkkuja ja rapsuteltavana, jospa saataisiin eläinlääkärikäynnit hieman helpommaksi. Aina hirveä vinkuminen ja ovelle pyrkiminen, olenpa saanut kakkakikkareitakin lattiolta välillä kerätä, kun poikaa niin jännittää. Harmittava juttu, kun ei nuorena poikana ollut moista ongelmaa! Maanantaita siis jäädään odottelemaan, jotta tiedetään tarvitaanko antobioottia vaiko täytyykö ottaa lyhytvaikutteinen hormonipiikki...

Isla 3 vuotta!

Islalla oli 3-vuotis syntämäpäivät Lauantaina 14.7. Onnea Islalle ja sisarruksille Peterille, Indielle, Idunille ja Miracille!

Cirtap's Unique Isla van Unika-K

Isla käyttää jalkaansa samaan malliin kuin ennenkin. Nyt ei suurempia edistymisiä ole tullut. Ravi on nättiä ja tasaista mutta käynti hieman hassun näköistä ja lihas on vielä tervettä jalkaa pienempi. Ajoittain Islaa vaivannut tassujen nuoleminen on nyt äitynyt melko pahaksi. Aiemmin on koitettu kaikenlaista "hoitoa" tassuihin, muttei juuri suurempaa eikä ainakaan lopullista apua ole mistään ollut. Eläinlääkäreiltäkin tulee jokaiselta ihan erilaiset ohjeet ja mielipiteet. Islan hierooja eikä fysioterapeutti kumpikaan ole osannut sanoa, mistä tuo voisi johtua. On veikattu kipua, allergiaa, stressiä, tylsyyttä ja vaikka mitä. Ruokaa on vaihdettu ja on hoidettu, pesty ja kuivattu huolella tassuja, mutta ei vaikutusta. Nyt koitan saada ajan Leena Piiralle, jos hän osaisi auttaa Islaa. Jos sieltä ei aikaa saa enää tänä kesänä, niin on kai koitettava saada lääkäreiltä järkevää diagnoosia...

Fysioterapiaa

Pikapäivitystä tältä päivältä.... 
Tänään oli taas Islalla fyssari. Samanlaista palautetta tuli, mitä viime kerrallakin. Jumeja ehkä hieman vähemmän ja jumit aukesi hyvin. Kaularangassa oli joku nikama jumissa ja suurimmat lihasjumit selässä. Paino jakautuu edelleen hieman epätasaisesti, enempi terveelle puolelle, mutta ranka on kuitenkin suora. Isla on aina osannut hienosti rentoutua käsiteltävänä. Ekoilla kerroilla oli alkuun hieman jännitystä ja pientä tärinää. Mutta nyt on jo vähän näyttänyt siltä, että Isla alkaa jopa nauttia hierottavana olemisesta. Kyljelleen se täytyy edelleen laittaa, mutta se hoituu jo ilman vastaan laittamista ja isompien jumien kohdalla ei yritä enää nousta ylös. Reipas koira! Pois lähtiessämme fyssari toivotti onnea näyttelyyn! Tässä olenkin viime päivinä itse jo miettinytkin, että lauantaina voisin erkkarissa ehkä kuitenkin Islan viedä kehään. Ravi alkaa olemaan jo nättiä ja reipasta, käynnissä ja paikallaan seistessä voi kyllä nähdä jalassa olevan vikaa. Ja toki lihas on vielä pienempi kuin terveessä jalassa.... Katsotaa, katsotaan... :)

4 kk

Islan lonkkaleikkauksesta on nyt kulunut 4 kuukautta. Leikatun jalan käyttö on jo käytännössä jatkuvaa. Satunnaisesti jää joku askel välistä ja toisinaan Isla saattaa ottaa muutaman askeleen loikkimalla. Osan aikaa kävely on jo erittäin kaunista ravia, joskus jalka saattaa hieman ontua tai Isla kävelee peitsaten. Pihalla Isla on saanut jo olla vapaana ja juokseminen sekä keppien kanssa leikkiminen maistuu jo hienosti. :) Seisoessaan Isla saattaa edelleen nostaa leikatun jalan välillä ilmaan. Osittain varmaan levätäkseen ja osittain senkin takia että leikattu jalkahan on toista lyhyempi (reisiluunpään kun on leikattu pois...) Kuntoutukseen kuuluvia fysioterapia ja hierontakäyntejä jatketaan edelleen, alun 2 viikon käyntivälit ovat muuttuneet kuukauden mittaisiksi. Fysioterapeutin mukaan viimeisen kuukauden aikana edistys on ollut huomattavaa. Isla seisoo ja istuu suoremmassa, varaa jalalle painoa enemmän sekä lihasjumien paikat ovat siirtyneet terveeltä puolelta leikatulle, joka on kuulemma parantumisen edetessä normaalia. Leikatun jalan lihas on alkanut selvästi vahvistumaan ja tukee jalkaa nyt enemmän, "tarpeeksi" suuri se ei vielä ole, mutta se on "tiivistynyt", eikä jalka muljahtele enää juurikaan. 


Kotona olen satunnaisesti hieronut/venytellyt Islaa. Lenkit ovat pikku hiljaa pidentyneet. Nyt kun Islalla on juoksut ja Uffe on hoidossa, lenkitykseen on hieman enemmän aikaa. Vauvanvaunujen vierelle en ole vielä ottanut molempia koiria samaan aikaan ja Uffe energisempänä koirana on päässyt lenkille ensin ja Isla sitten Uffen jälkeen. Lenkitykset ovat muutenkin ihan Aleksin rytmistä kiinni, joskus ehditään lenkille, joskus ei. Sateella ja kovalla tuulella on ulkoilut ihan minimissä, kun en viitsi pientä poikaa sateella viedä ulos... Tällä hetkellä Islan lenkit ovat olleet nyt maksimissaan 1,5km pitkiä, edetään siis hitaasti mutta varmasti. Nyt olen joka lenkkikerta alkanut pidentämään lenkkejä ihan vähän kerrallaan. Haluan edetä hitaasti, jotta Islan jalka ei kipeytyisi ja tulisi takapakkeja, jalan lihas ei kuitenkaan ole vielä kovin vahva eikä kestävä, kipeytyy helposti. Kooikerhondje erkkariin ilmoitin jo Islan, siltä varalta, että liikkeet olisivat jo tarpeeksi hyvät näyttelyihin, mutta taitaapi Isla jäädä kehän ulkopuolelle. Näyttelyihin paluu taitaa siirtyä eteenpäin, jospa viimeistään spanielien päänäyttelyyn pääsisi Islakin kehään. :)

Muuten meille ei kuulu juurikaan mitään uutta. Hiljaiseloa kotosalla vauvaa hoidellen ja haaveillen näyttelyistä sekä agilityn jatkamisesta Uffen kanssa. :) 

Vesikävelyä

Viime viikon tiistaina oli Islan neljäs kuntoutuskerta hierojalla. Ensimmäistä kertaa käytössä oli "tikapuukävely". Isla nosteli hienosti jalkojaan pinnojen yli ja käveli neljällä jalalla kunhan mentiin tarpeeksi hitaasti. Liian nopeassa vauhdissa Isla nostaa leikatun jalan ilmaan ja hyppii enemmin kolmella jalalla. Ennen altaaseen menoa Isla hierottiin ja venyteltiin. Pientä jumia oli selässä ja lanneosassa sekä lavoissa, mutta ei pahoja. Hierojan mukaan jumeja luulisi olevan enemmänkin, kun on lähes kaksi kuukautta mennyt leikkauksesta ja Isla on kulkenut kolmella jallalla hyppien. Leikatun jalan lihakset ovat käyttämättömyyttään menneet tosi pieniksi. Nyt Isla on alkanut käyttämään jalkaansa enemmän ja enemmän joka päivä, myös sisällä, joten lihakset alkavat pikku hiljaa palautumaan. Isla antaa hieroa itseään ihan nätisti, kunhan saadaan Isla ensin kyljelleen makaamaan... Hieronnan jälkeen siiryttiin vesialtaaseen. Islalle on joka kerta laitettu liivit ylle, jotta on helpompi auttaa Isla altaaseen ja sieltä pois. Vedessä Isla käyttää jalkaansa ihan hyvin, mutta veden vastus on kai niin vieras asia Islalle, ettei kävele montaa askelta peräkkäin ja ottaa lyhyitä askelia. Normaalisti maassa on jo kuitenkin alkanut ottamaan normaalin pituisia askelia. Enpä siis tiedä onko vesikävelystä enää meille hyötyä, jos ottaa altaassa "huonompia" askelia...?? Huomenna on ensimmäinen fysioterapia-aika, joten saadaan varmaan parempi käsitys jalan tilasta ja kuntoutuksen jatkosta.

Kuulumisia

Pitkään aikaan en olekkaan ehtinyt kirjoitella meidän kuulumisia. Viime vuoden puolella Isla kävi vielä yhdessä näyttelyssä, joulukuussa Helsinki Winnerissä. Isla sai hienosti ERI:n ja SA:n sekä oli narttujen toinen. Vuoden vaihde meni ihan rauhallisesti kotona. Muutenkin ollaan lähinnä oltu kotosalla...

Hain itselleni kennelnimeä ja se vahvistettiin heti tammikuun alussa. Mooistekooin nimellä tulen siis joskus kasvattamaan kooikereita, aikaa siihen vaan menee vielä, kun Isla on pois jalostuskäytöstä. Elikkä tammikuun puolessa välissä Islalle kävin sitten tosi huonosti... :( Oltiin sisällä koirien kanssa, kun meidän talon kulmalle pysähtyi jäätelöauto. Perinteisesti koirat alkoivat haukkumaan ja juoksemaan ympäriinsä heti kuultuaan jäätelöauton äänen. Sain koirat rauhoittumaan melko nopeasti ja otin vielä namipalojen avulla muutamia temppuja jne. Jotenkin Isla siinä sitten onnistui maton sivulta astumaan liukkaalle laminaatille huonossa asennossa ja vasen lonkka meni sijoiltaan. Siitähän tuli hirveä paniikki niin koiralle kuin emänällekin. Tietenkin oli lauantaipäivä ja kaikki eläinlääkärit kiinni. Piti siis lähteä Turkuun pieneläinpäivystykseen. Isla oli selkeästi tosi kipeä, mutta antoi kantaa itseään ja eläinlääkärin tutkia jalkaa erittäin hyvin. Isla nukutettiin röntgeniä ja jalan paikalleen laittoa varten. Odoteltiin eläinlääkärissä jalan paikalleen laittoa reilun tunnin, mutta kovasta yrityksestä huolimatta reisiluun päätä ei enää saatu takaisin lonkkamaljaan. Piti siis jäädä odottelemaan maanantaita ja mahdollista ortopedille pääsyä. Isla sai särkylääkkeet ja jalka oli sidottu kiinni, ettei se pääse liikkumaan. Isla makasi omassa pedissään käytännössä koko ajan maanantai aamuun asti. Sunnuntaina kannoin Islan kolmasti ulos, mutta Isla hyppi heti kolmella jalalla ovelle, eikä suostunut ulkona olemaan, tarpeensa teki siis kahdesti sisälle... Maanantaina saatiin onneksi jo aamulla aika ortopedille PetVetiin Tuomas Illukalle. Lääkäri oli jo valmiiksi epäileväinen lonkan kohtalosta, kuulemma eivät yleensä enää pysy paikoillaan, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi leikkaus. Ennen Islan nukutusta selviteltiin eri leikkausvaihtoehtoja ja niiden hyviä ja huonoja puolia ja mahdollisuutta lonkan saamisesta takaisin paikalleen.

Illukkakaan ei yrityksistä huolimatta saanut reisiluuta enää pysymään lonkkamaljassa, vaan se tuli sieltä aina vaan pois. Ainut vaihtoehto olisi siis leikkaus, jotta jalasta saataisiin vielä toimiva. Muutamasta vaihtoehdosta päädyttiin reisiluun pään poistoon, josta on paljon hyvää näyttöä ja jonka lääkäri pystyisi tekemään heti. Edessä siis olisi pitkä kuntoutus jakso. Ensimmäiset pari viikkoa oltiin melko rauhassa jalan kanssa ja Isla sai jatkuvasti särkylääkettä.

Tikkien poiston yhteydessä saatiin lupa jo liikkua sisällä vapaana, kunhan liukastumiset estettäisiin. Tämän jälkeen aloitettiin myös kuntoutusta enemmän, niin kotona kuin koirahierojallakin vesialtaassa. Kotona kaikkein tehokkaimmaksi osottautui lumihangessa kävely ja sen lisäksi jalkaa tuli liikutella ja venytellä. Kuntoutusta hieman häiritsi minun lähestyvä synnytys ja valtava vatsa! ;) Mutta jalka on nyt kuitenkin kohtuu hyvässä kunnossa ja tulevaisuus näyttää nyt hyvältä. Meidän perheeseen siis syntyi pieni poika 2.2.2012. Koirat ovat ottaneet pienen tulokkaan mahtavasti vastaan! :)

Islan kuntoutus jatkuu edelleen, hieronta/vesiterapia käyntejä on ollut kolme, tänään neljäs ja tulossa on ainakin kaksi fysioterapia käyntiä nyt maaliskuussa. Jatkosta ei vielä tiedetä enempää. Kotona ollaan ahkeraa kävelty lumihangessa ja mun ehtimisten mukaan myös venytelty ja liikuteltu jalkaa... Tällä hetkellä Isla on alkanut myös sisällä lähinnä mattojen päällä käyttämään leikattua jalkaansa jonkin verran. Tavoitteena olisi vielä päästä näyttelyihin Islan kanssa.