Vähän päivitystä kuulumisiin...

Aika kuluu ja päivitykset tekemättä...
Lokakuussa Uffelle tuli täyteen 7 vuotta! Tämän vuoden lopulla päästään siis näyttelyissä veteraanikehiin. ;) Maailman voittaja-näyttely ja spanieli erkkari ovat molemmat harmittavasti juuri ennen ja vielä noissa näyttelyissä "joudutaan" valioluokkaan.

Joulukuun alussa vein Islan röntgeniin. Suurempaa vaivaa ei ollut, mutta halusin varmistaa luuston kunnon, ettei tarvitsisi turhaan miettiä miten asiat ovat. Ja varsinkin, kun Islan tassujen nuoleminen alkoi pahenemaan ja se on usein ollut kivun merkki, fyssarikäynnit ja cartrophenit ovat siihen ennen auttaneet. Ja tosiaan on niitä takapakkeja Islan kanssa ollut niin paljon lonkkaleikkauksen jälkeen, että senkin vuoksi... Eläinlääkärissä odottelu oli erittäin pitkää ja kun kaikki kuvat oli otettu, niin hoitaja ja lääkäri vielä juttelivat keskenään ja päättivät ottaa lisäkuvia... Eikä mulla ollut tässä välissä mitään tietoa, että miksi vieläkin kuvataan... No löydöksiä luustossa oli, muttei onneksi mitään kovin vakavaa tai suurta. Eniten huolta tulevaisuudessa tulee aiheuttamaan niskasta löytyneet kaksi kalkkeutunutta välilevyä. Mutta tällä hetkellä tilanne on vielä hyvä, eikä niistä ole Islalle vaivaa. Toinen löydös oli molemmissa etutassuissa kalkeutuneet nuljuluut, joita tosin oli molemmissa vain yhdet kalkkeutuneet. Nämäkään eivät lääkärin mukaan aiheuta mitään vaivaa Islalle eivätkä välttämättä tule koskaan vaivaamaankaan. Tai jos vaivaavat, niin niiden poisto on suht helppoa. Selkä oli tosi hyvässä kunnossa, ei mitään vikaa, samoin kuin takatassutkin. Joten normaalia elämää jatketaan. Mitään ohjeita eläinlääkäri ei antanut, mutta pannan vaihdoin samantien valjaisiin, niskan kuormitusta vähentääkseni. Ja kai pitää rajoittaa Islan hyppäämistä esim. autosta alas, etutassujen takia... Tassuihin Isla sai voidekuurin, jotta saataisiin nuoleminen vähenemään.

Joulukuun puolivälissä olikin sitten Islan sterilisaatio ja se meni hyvin. Ennen sterilisaatiota vein Islan pissanäytteen tutkittavaksi ja sieltähän löytyi kiteitä, mutta muuten kaikki ok. Joten siirryttiin sitten taas erikoisruokaan ja sitä jatketaan edelleen. Sterilisaatiohaava kutitti Islaa kovasti ja se raapikin kyljet melkein verille... Ei onneksi yltänyt haavaan asti. Pidin välillä sukkia takajaloissa ja välillä viritin pienen paidan Islan päälle, mutta kumpikaan konsti ei ollut kovin tehokas. Vasta kun älysin laittaa rikkoituneelle iholle hunajavoidetta, niin raapiminen väheni ja iho parani tosi nopeasti. Kauluria pidettiin harmittavan pitkään, kun itsestään sulivat tikit eivät kovin nopeaan sulaneet...

Heti sterilisaation jälkeen oli Pohjoismaiden voittaja, jonne menin Uffen kanssa. Uffella oli turkki päässyt kuivumaan aika pahastikin ja siitä tuomari verotti sen verran, että EH:n kanssa tultiin kotiin. :D Muuten arvostelu oli hieno ja tuomari vielä erikseen kehui Uffen olevan hyvässä kunnossa ikäisekseen. Ja Uffen luonteesta tuntui tykkäävän myös. ;)

Näyttelyn jälkeen ei mitään juuri olekkaan tapahtunut koirien osalta. Oli Joulu ja uusi vuosi sekä mun töihin paluu hoitovapaalta. Tässä onkin nyt menty uutta arkea opetellessa ja kesää odotellessa. Nämän talven kelit ovat mitä ovat ja jo nyt on kovin keväistä. Lenkkien jälkeen on kovin kuraisia koiria...

Kesälle olisi ainakin kolmea näyttelyä suunnitteilla, joista Uffe tulisi kaikkiin ja Isla ehkä yhteen. Ainakin nyt Isla on hyvässä kunnossa näyttelyitä ajatellen, liikkuu hyvin jne. eikä turkkikaan ole vielä mennyt sterilisaation jälkeen huonoksi. SE viimeinen CACIB on edelleen suurena haavena Islalle, mutta ei se koiraa paremmaksi tee, eikä huononna, jos sitä ei tule. Jotenkin se vain olisi se viimeinen palkinto mulle itselleni, siitä mitä kaikkea Islan kanssa on koettu... <3

Spanieliliiton päänäyttely

Viime lauantaina 5.10. oli spanieliliiton päänäyttely Hyvinkäällä. Islan olin sinne ilmoittanut ja kehään Isla pääsikin. Uffe jäi nyt tänä vuonna pois, Uffen vuoro on sitten joulukuun voittajanäyttelyssä.
Tänä vuonna tuomarina oli hollantilainen Simons Alfons, kooikereita oli ilmoitettu 73 kpl: 16 pentua, 32 urosta ja 25 narttua. Mukava määrä punavalkoisia siis paikalla, vain muutama oli poissa. Pentuluokassa Kossi (Islan veljenpoika ja jotain sukua myös Uffelle...) pärjäsi hienosti, paras urospentu ja lopuksi vielä ROP-pentu! Hieno aloitus ekassa(??) näyttelyssä! VSP-pennuksi valittiin Roosnell kennelin kasvatti Iita. Onnea molempien ommistajille! :) Kovin montaa KP:tä ei tuomari jaellut ja saman oloinen tiukka linja jatkui uroksissakin, hyvin vähän tuli alkuun ERIä, vasta valioluokassa alkoi tulla punaista nauhaa ja SA:ta. Valioluokan voiton vei komea Cola (myöskin Uffen ja Islan yhteinen sukulainen), joka oli lopulta myös paras uros! Sertin saanut Benny valioitui ollen PU 3, urosten toinen oli veteraaniluokan voittaja Shanti ja neljänneksi sijoittui Uuke. Onnea!
Tuomari tutki koirat tosi tarkkaan ja saneli pitkät arvostelut. Narttujen alkaessa oltiin jo paljon aikataulusta myöhässä. Kooikereilla oli myös harjoitusarvostelija, joten sekin hidasti aika paljon. Uffen ja Islan yhteiset sukulaiset jatkoivat hienoilla tuloksilla, kun Nita voitti junioriluokan ERI:llä ja SA:lla, kaunis tyttö! Ennen valioita, SA:n saaneita narttuja oli vain kaksi. Isla sai hienosti ERI:n! Olin niin iloinen tyttösen esiintymiseen! Suurimman osan aikaa keskittyi vain minuun (siis nakkeihin) eikä juurikaan huomioinut muita koiria. Liikkeissä oli mulle vaikeinta pitää oikeaa vauhtia, Uffen kanssa on tottunut menemään täysillä, mutta Islan kanssa ei voi mennä kuin reipasta kävelyä. Varsinkin nyt kun leikattu jalka on kuitenkin toista hieman lyhyempi ja nopeassa vauhdissa koiran kävelytyyli muuttuu ei niin kauniiksi... Hyvin Isla kuitenkin meni ja seisoikin nätisti, oli siis ERI:nsä ansainnut. Valionarttujen sijoitukset tulikin suurena yllätyksenä, tuomari tykkäsi Islasta niin paljon, että tyttöhän sijoittui ensimmäiseksi! Mahtava fiilis oli kävellä ykköspaikalle kaiken kokemamme jälkeen. Ainahan Isla on ollut kaunis ja näyttelyissä pärjännyt, mutta tämä palkitsi minut siitä urakasta, joka on Islan kuntoutuksen eteen tehty! Parasnarttu-kehään menessä oli teoriassa vain kolme vaihtoehtoa voittajaksi, junnu- ja nuortenluokan voittajat ja Isla. Enpä silti oikeasti osanut odottaa, että Islasta tulisi myös narttujen paras, toiset kun olivat niin nättejä! Mutta niinpä me vain seistiin "ykköspallilla"! :D
ROP-kehään päästiin siis kisaamaan upeaa Colaa vastaan. Voiton olisin Colalle antanut enemmin kuin mielelläni, mutta tuomari antoi kuitenkin ROP-ruusukkeen meille!!
Isla siis voitti, ihan uskomatonta. Lähdin hakemaan hyvää kokemusta ja olin äärettömän iloinen jo pelkästään ERI:stä! Päivästä tuli siis pitkä, kun jäätiin odottelemaan vielä loppukehiä, jotka olivat sitten pari tuntia myöhässä...

Kuva: Suvi Tyynismaa

Kuva: Suvi Reini

Ekana Kossi pääsi esiintymän isoon kehään ja hienosti sijoittui toiseksi! BIS-VSP kehässä esiintyi sitten Cola ja sekin sijoittui hienosti neljänneksi! Vau, onnea Kati ja Marja-Leena sekä tietenkin kasvattaja Anne!!
Islan kanssa mentiin siis BIS-kehään päivän päätteksi, molemmat tosi väsyneinä. Mutta hienosti Isla kuitenkin jaksoi vielä esiintyä. Kun neljäs ja kolmas oli sijoitettu, olin jo varma, ettei kooikeria sijoiteta, niin kuin yleensäkin isoissa kehissä. Mutta tuomaripa ojensi sinisen BIS-2 ruusukkeen mulle! Mahtavaa, eipä ole ennen osunut kohdalle BIS-sijoitusta! :)
Uskomaton päivä kaikin puolin. :)

Cirtap's Unique Isla van Unika-K  BIS-2
Kuva: Suvi Reini

Seuraavana vuorossa on tosiaan voittaja-näyttelyt, joihin Uffe on ilmoitettu yhdelle päivälle.
Uffen kanssa olisi myös tarkoitus päästä vähän useammin agilitykentälle, jos saataisiin meidät vielä kisakuntoonkin ennen ennen Uffen "eläköitymistä". :) Seuran mestaruuskisoissa käytiinkin Uffen kanssa syyskuun alussa ja kivaa oli virheistä huolimatta. Syyskuussa oltiin myös Luonais-suomen spanielikerhon järjestämässä koulutuksessa, josta saatiin paljon hyviä vinkkejä treenattavaksi, kunpa vain pääsis useammin treenamaan...

Näyttelyitä ja lisää eläinlääkäriä

18.5. oli Mynämäellä kaikkien rotujen näyttely. Aamupäivän olin tarkistamassa rokotuksia ja puolen päivän paikkeilla esitin yhden westie-tyttösen elämänsä ekassa näyttelyssä. Alku meni kivasti ja koira esiintyi reippaasti, mutta juuri ennen yksilöarvosteluja tuli tarve löytää äiti jostain eikä namitkaan enää kelvanneet. Esiintyminen hieman siis kärsi, mutta EH kuitenkin tuli ja kehoitus kehätreeniin. Toivottavasti tulee tälle tyttöselle vielä joku näyttely eteen. :)
Uffe oli siis ilmoitettu kehään neljän muun kooikerin lisäksi. Tuomarina oli Irina Poletaeva, joka ilmeisesti arvosteli kooikereita ekan kerran virallisesti?? No tuomari osottaitui kuitenkin melko tiukaksi. Uffelle kuitenkin ERI, mutta ilman SA:ta. Viidestä kooikerista vain Viola sai SA:n ja oli siis myös ROP. Onnea Teija ja Riitta!!

29.5. Olin varannut Uffelle eläinlääkäriajan eturauhasen ultrausta varten. Isla oli juuri muutaman päivän sisällä pissannut kahdesti sisälle, joten otin Islankin varoiksi mukaan. Molemmilta eka pissanäytteet purkkiin. Ensin ultrattiin Uffe. Olikin aluksi miettimistä, että miten se onnistuu, kun viime aikoina on eläinlääkärikäynnit olleet melko vaikeita. No otettiin kuitenkin "riski" ja nostettiin Uffe pöydälle seisomaan, normaalisti ultra otetaan koiran maatessa selällään, mutta sitä olisi ollut turha Uffella yrittää. Olin lähes varma, että hyppää heti pöydältä alas, mutta sinne jäi seisomaan niin nätisti ja rauhassa odotteli namia!! :) No alkoi se namin syöminen sitten kyllä nostamaan kierroksia, mutta ei edes huomannut lääkärin touhuja. ;) Ultralla selvisi, että eturauhanen tosiaan on suurentunut. Oli halkaisijaltaan n. 3cm, normaali koko jäi multa kyllä ihan epäselväksi... Eikä löytynyt yhtään kystaa!! Kystille ainut hoito toitaapi olla koiran kastraatio. Mutta Uffe saa nyt vielä pitää pallinsa ja aloitettiin viikon Ypozane kuuri, joka estää testosteronin vaikutuksen eturauhaseen, mutta ei vaikuta siittiöiden tuotantoon, kuten aiemmin Uffelle annettu Tardak (jolla siis ohi menevä vaikutus). Uffen pissanäytteestä selvisi myös Uffen pH:n nousseen 8:an ja virtsassa oli myös proteiineja. Uffelle siis ruuan vaihto eteen ja viikon c-vitamiinikuuri, jonka jälkeen kontrollinäyte.

Islan pissan pH oli edellen 8 ja lisäksi löytyi nitriittejä, joita ei juuri koskaan ole koirilla... Mutta kuulemma johtuu todennäköisesti pitkittyneestä tulehduksesta. Siis kolmen viikon erikoisruuan ja kahden viikon antibiootin jälkeen ei mitään muutosta!! Ruuan olisi pitänyt laskea tehokkaasti pH:ta alas ja antibiootin tietty tappaa bakteerit, mutta eipä ole toiminut... No Islalle myös c-vitamiinia sekä karpaloa ja viikon päästä uusi näyte. Molemmilta lähti näytteet viljelyyn ja seuraavana päivänä selvisi, että Islan pissa tosiaan kasvaa edelleen bakteereita ja Uffen ei. Herkkyysmäärityksen mukaan Islan syömä antibiootti pitäisi olla tehokas tähän bakteeriin, mutta ei mitään käsitystä miksi ei ole auttanut...! Tässä vaiheessa (perjantai) huomasin, että Islan erikoisruoka alkoi loppumaan. Isla oli siis syönyt Hill'sin kivien sulatusruokaa säilykkeenä. Säilykeruoka ei ole omasta mielestäni kovin kivaa koiralle syöttää, siitä on enemmän "vaivaa" kuin nappulasta ja hirmu määrä tölkkejäkin kertyy kaappiin keräykseen vieteäväksi. Ja koska tässä ruuassa oli aineluettelossa ekana vilja, niin tilasin apteekin kautta Royal Caninin vastaavaa nappularuokaa, jossa ei ole viljaa. Säkki saapui sopivasti tiistaina apteekkiin, kun aamulla meni viimeinen annos purkkiruokaa. Samoihin aikoihin loppui c-vitamiini, mutta sitä en ostanut lisää jostain syystä... Tiistai-iltaruoka oli siis suoraan pelkkää RC:n nappulaa (ja karpalo sekä ab).

Keskiviikko aamuna vein kontrollinäytteet tutkittavaksi. Uffen pH oli laskenut 5:teen ja proteiinien määrä vähentynyt kolmesta plussasta yhteen! Ruuan vaihto ja c-vitamiini siis auttoi! Ja ilmeisesti myös eturauhaslääke, kun proteiini oli laskenut. Hienoa! :) Mutta Islan pH oli edelleen 7,5, eli edelleen liian korkea vaikkakin hieman laskenut, nitriittejä oli edelleen vahvasti ja uutena vielä proteiineja!!
Päädyttiin torstaina eläinlääkrin kanssa, että syötän ab:n loppuun pe aamuna ja sitten annetaan bakteerien kasvaa ja otetaan maanataina uusi näyte punktiolla ja lähetetään se tarkempiin tutkimuksiin ulkopuoliseen labraan. Kuulemma mykoplasma voi aiheuttaa pitkään korkealla olevan pH:n ja sitä ei heillä pystytä klinikalla tutkimaan. Varasin siis maanataiksi uuden ajan. Torstaina päädyin myös tilaamaan pH-liuskoja kotiin. Apteekissa maksaa hirveästi ja netissä oli yli puolet halvemmalla. No tulikin yllätyksenä jo tänään postissa. Koirat oli tietty mukana postia hakemassa ja pissat tuli sillä reissulla oli siis odoteltava, jotta pääsee testailemaan. Uffelta sain eka testattua ja pH oli siinä 5-6 paikkeilla, kuten vähän odotinkin. Isla ei pissannut, kun ekan kerran koitin. Tuntui vähän oudolta, kun tän pissavaivan aikana se yleensä on pissinyt ihan jatkuvasti. (Aamullakin jäi vähän epäselväksi pissasiko se ekalla pihakäynnilla lainkaan vaiko vasta, kun lähdettiin käelylle...) No sain kuitenkin vähän myöhemmin myös Islalta otettua pH:n ja suureksi yllätykseksi liuskan väri oli ihan selkäesti sama kuin paketin päällä olevassa "kartassa" 6!! Siis 6...! Oli pakko tarkistaa uudestaan, mutta kutosena pysyi... Oliskohan se tiistaina vaihdettu ruoka siis tehonnut näin hyvin!??!? RC.n ruuassa on kyllä enemmän natriumia, jotta koira joisi enemmän ja Islahan on juonut enempi nyt (ehkä??). Eikä siinä ole sitä viljaa, jota olen vähän aina vältellyt... Eläinlääkäriä en saa kiinni ennen maanantai-aamua ja ab on nyt loppu... Tässä olis varmaan hyvä kuitenkin syöttää myös antibioottia, kun nyt pH on normaali, niin bakteeritkin kuolis helpommin ja kun pH on normaali, niin tuskin tarvii mitään punktionäytettä ottaa maanantaina sittenkään...
No pitää viel ottaa pH:t huomenna ja sunnuntaina, jospa tämän päiväinen oli kuitenkin virhe...

Tässä vielä muutama tällä viikolla otettuja kuvia. Kivaa kun on kesä! :)

Uffe ja muovilintu, jota oli kiva noutaa. :)

Vuosi vaihtui

Onpas viime päivityksestä taas aikaa.... Islan jalka alkaa olla taas kunnossa. Kävely on parantunut huomattavasti, vaikkei ne liikkeet täydelliset olekkaan. Kävelyillä Isla jaksaa ravata pidempiä matkoja ja muutenkin ovat kaikki jalat tasapuolisemmin käytössä. Cartrophen pistoksista oli siis uskoakseni hyötyä sekä tietty myös ollaan edelleen käyty sekä hierojalla että fyssarilla. Nopea eläinlääkärin tarkastuskin oli samalla kun Uffelta uusittiin viralliset terveystarkastukset. Eläinlääkärin mielestä Islan jalka vaikuttaa jo selvästi paremmalta. Uffelta siis tarkastettiin polvet ja silmät. Kaikki edelleen kunnossa, polvet 0/0 ja silmät terveet. :)

Joulukuun alussa Uffe oli mukana Helsinki winnerissä, tuomarina oli hollantilainen Rony Doedijns. Isohkossa valioluokassa Uffe oli toinen ja paras uros kisassa Uffe oli kolmas, vara-CACIB tuli Uffelle.

Mitään ihmeellisempää tässä ei olekaan tapahtunut. Loppu vuosi meni hyvin rauhallisesti lähinnä kotona ollen. Vuosi 2012 ei ollut se paras vuosi koirien osalta, Islan lonkan sijoiltaan meno ja siihen liityvät asiat olivat läsnä koko vuoden ja kuntoutuskäynnit jatkuvat edelleen. Tai hierojalla varmaan täytyy käydä suht säännöllisesti koko Islan loppu elämän. Lisäksi vielä Uffen eturauhastulehdus jne. Pari hyvää hetkeä meinaa ihan unohtua, kun kaikki ajatukset on vaan Islan jalassa ja seuraavassa fyssarikäynnissä tms. Alku vuodestahan sain kennelnimen ja kesällä Islan liikkeet testattiin menestyksekkäästi näyttelyssä. Mahtavin päivä oli varmasti (koirapuolella...) Uffen 6. syntymäpäivä, jolloin oli spanieliliiton erikoisnäytely Hyvinkäällä. Suuren koira määrän joukosta Uffe valittiin rotunsa parhaaksi!! Mahtava saavutus, joka tuskin enää uudestaan osuu kohdalle. Vuosi 2013 on toivottavasti viime vuotta parempi tai vähintään tapahtumaköyhä. :) Jospa parissa näyttelyissä kävis ainakin Uffen kanssa, ehkä Islankin voi viedä taas kehään. Agility olis tarkoitus päästä taas aloittamaan Uffen kanssa, tauko on ollut jo liian pitkä! Sijoituskodin jos löytäisi tuontinartulle, niin olis tämän vuoden "tavoitteet" täytetty.

Spanieliliiton päänäyttely

Uffe kehässä, kuva: Suvi Tyynismaa

Bullbenz Kooi Udde Geri VAL ERI 1 SA PU 1 ROP

13.10.2012 Uffelle tuli jo 6 vuotta täyteen! Onnea Uffelle ja Uffen siskoille Keiralle, Inkalle, Wimmalle ja Sannille! :) Samana päivänä oli myös tämän vuoden spanieliliiton päänäyttely Hyvinkäällä. Joka vuosi ollaan sielä käyty ja niin tänäkin vuonna ilmoitin Uffen mukaan näyttelyyn. Näyttelyyn oli ilmoitettu 76 kooikeria, joista 12 pentua. Valioluokan uroksia oli jopa 19! Islan jalka ei ole nyt juuri kunnossa, joten Islaa en ilmoittanut mukaan näyttelyyn... Tuomarina oli tänä vuonna hollantilainen G.H.A.H. Mensink. Uffe sai hienosti ERI:n ja SA:n luokkavoitolla, voitti kaikki urokset ja lopulta oli vielä ROP!!! Aivan mahtava tulos näin suuresta joukosta kooikereita! Uffe ei olekkaan päänäyttelyssä ennen oikein menestynyt, menestyksiä on haettu muualta. :) Jälkeläisluokan voitti Islan Peter-veljen ryhmä ja kasvattajaluokan voiton vei kennel Oorbellen, jonka ryhmä koostui Uffen Keira-siskon pennuista! Peterin jälkeläisluokka oli vielä hienosti BIS 3 ja Oorbellenin kasvari BIS 4!! Onnea Anne T. ja Anne H.!! JA erittäin paljon kiitoksia Uffen esittämisestä kehässä molemmille!!

Uffen palkintokuva. :)

Islan jalka ei tosiaan ole nyt kunnossa, kesän jälkeen on siis menty huonompaan. Toivottavasti vain hetkellisesti. Syys-lokakuun aikana on käyty kolme vai neljä kertaa hieroojalla. Selkä ollut tosi jumissa, muuten lihakset ihan kohtalaisessa kunnossa, lapojen kohdilla pientä jumia. Islalla on myös koko vasemman puolen lihakset pienemmät kuin oikealla, myös etupäässä. Suurin syy taitaa olla se, ettei Isla osaa käyttää leikattua jalkaansa oikein. Polvi ei normaalissa liikkeessä taivu kunnolla ja Isla nostaa koko jalkaa selkälihasten avulla. Selkä on siis kovalla rasituksella. Polvi taipuu kuitenkin taivuttamalla/jumppaamalla normaalisti eikä Isla arista sitä oikeastaan lainkaan. Jalassa kipein kohta tuntuu olevan lonkan takaosa/pakaralihas. Parisen viikkoa sitten Isla hyppi illalla sisällä jonkin verran kolmella jalalla, jota ei ole tapahtunut pitkään pitkään aikaan. Sama toistui viikko sitten tiistaina ja soitinkin eläinlääkärille, joka leikkasi Islan jalan. Viikon särkylääkekuuri ja huomenna uutta soittoa lääkärille, että missä mennään. Tutukimuksiin veisin Islan mielellään, ei tarvitsisi ihmetellä onko jotain suurempaa vikaa vai ei. Fysioterapia aika on varattu tämän kuun lopulle, joten eikähön pian saada jotain selville. Muuten Isla on normaali itsensä. Iloinen ja leikkisäkin ajoittain. Hihnassa säntäilee ja muutenkin temppuilee kuten aina ennenkin, ottaa kiinni omasta tai Uffen hihnasta ja kiskoo siitä sekä kantelee risuja ja "tappaa" niitä. Mutta toisaalta välillä on ollut kiukkuinen Uffen kanssa ja viimeksi hierojalla ei ollut ihan niin yhteityökykyinen kuin normaalisti, vasemman puolen hierominen on selvästi epämukavaa...

Sitten Uffen kuulumisia muuten. Eturauhasvaiva oli ilmeiseti hyvinkin pieni. Antibioottikuuri oli ja meni, ei mitään suurta "parantumista", muttei suuria oireitakaan... Pissa haisee edelleen (tai taas) ajoittain, mutta pissanäytteet puhtaat. Jos jotain selkeitä oireita ilmenee, niin sitte lääkäriin, muuten mennään näin. Koira kuitenkin kaikinpuolin näyttää olevan kunnossa! Uffelta tutkittiin myös DLA ja tulokseksi tuli Kooi1/Kooi1. DLA:n haploista juuri tuo Kooi1 on yleisin, joten tulos ei ole järin "merkittävä" eikä kaksi samanlaista haploa ole mitenkään tavoiteltava yleisesti ottaen. Mutta tulipa tutkittua ja selvisi samalla Uffen molempien vanhempien toinen haplo, joka siis myös Kooi1.

Kooikerhondjein erikoisnäyttely 2012

Lauantaina 9.6. lähdimme aikaisin aamulla ajelemaan kohti Riihimäkeä. Autoon saatiin melko hyvin mahtumaan 2 aikuista, 1 vauva, vaunut, 2 koiraa omissa häkeissään ja muutama kassi. Eipä kyllä enempää olisi mukaan mahtunutkaan... :) Paikalla oltiin hyvissä ajoin jo ennen pentujen kehään menoa. Näyttelyn seuraaminen jäi tosin hyvin vähälle ja olin tosi huonosti perillä missä vaiheessa ollaan menossa. Kahden koiran ja vauvan hoito vei kovasti huomion muualle, vaikka oli apukäsiä mukana ja Uffen esittäminen ulkoistettu oikeastaan täysin. ;) Urokset ja nartut olivat siis omissa kehissään ja Uffen ja Islan esittämiset meni osittain päällekkäin, joten Anne ja Riikka auttoivat Uffen esittämisessä. Ja paremminhan Uffe esiintyyn jonkun muun esittämänä... Islan vein siis myös kehään, koska ravi on jo ollut reipasta ja tasaisen kaunista. Uffe tuli hienosti valioluokan toiseksi ERI:llä ja SA:lla! Isla kulki kehässä mahtavasti ja ansaitsi tuomarilta ERI:n ja valioluokan neljännen sijan! Tuomari huomasi Islaa tutkiessaan leikatun jalan lihaksen olevan vielä toista pienempi ja sitä hieman ihmetteli. Liikkeet olivat tuomarin mukaan erittäin hyvät, eikä olisi huomannut niissä mitään vikaa ellei olisi jo tiennyt lihaksen olevan vielä vahvistumista vaille. Mutta osasi kuulemma katsoa nyt tarkemmin ja näki liikkeistä puuttuvan "voimaa". Mutta pääasia, että liikkeet muuten kunnossa, enää vain lihaksen vahvistumista vaille, jotta liikkeet olisi taas "täydelliset". Isla pääsi valioluokasta vielä mukaan paras korvakoru-kisaan, jossa pääsikin toiselle sijalle! :) Uffe osallistui Bullbenz-kasvariin ja Sallyn jälkeläisluokkaan. Kasvari tuli neljänneksi ja jälkeläisluokka kolmanneksi. Vein Uffen ja Islan vielä parikilpailuunkin ja siellä ylsivät toiselle sijalle. Parikisassa näki jo selvästi Islan jalan väsyneen pitkästä päivästä, kun lopuksi tuli muutama hyppyaskelkin.... Turhan pitkä päivä siis kuitenkin matkoineen kaikkineen, mutta eipä ollut enää illalla kotona mitään vikaa jalassa ja seuraavana päivänäkin Isla käveli normaalisti.

Tässä loistavia kuvia erkkarista: Suuri Kiitos Tytti ja Suvi mahtavista kuvista! :)

 

Tämä oli kai oma koira?? :)

                              Uffen mahtavat liikkeet   

Uffe ja Isla parikilpailun toisina.










Kuvien asettelu ei ehkä ihan toiminut niin kuin piti.... Kuvatekstejä en pystynyt laittamaan kaikkiin kuviin mitenkään järkevästi.... :) Suvin kuvissa olikin jo nimi valmiina, muut kuvat ottanut Tytti Käyhkö.

Seuraavat näytelmät mahdollisesti syksyllä. Nyt vietetään kesään, vahvistetaan Islan jalkaa, ravitaan Uffen turkki sekä palataan agilityn pariin! :)

Kuulumisia

Pitkään aikaan en olekkaan ehtinyt kirjoitella meidän kuulumisia. Viime vuoden puolella Isla kävi vielä yhdessä näyttelyssä, joulukuussa Helsinki Winnerissä. Isla sai hienosti ERI:n ja SA:n sekä oli narttujen toinen. Vuoden vaihde meni ihan rauhallisesti kotona. Muutenkin ollaan lähinnä oltu kotosalla...

Hain itselleni kennelnimeä ja se vahvistettiin heti tammikuun alussa. Mooistekooin nimellä tulen siis joskus kasvattamaan kooikereita, aikaa siihen vaan menee vielä, kun Isla on pois jalostuskäytöstä. Elikkä tammikuun puolessa välissä Islalle kävin sitten tosi huonosti... :( Oltiin sisällä koirien kanssa, kun meidän talon kulmalle pysähtyi jäätelöauto. Perinteisesti koirat alkoivat haukkumaan ja juoksemaan ympäriinsä heti kuultuaan jäätelöauton äänen. Sain koirat rauhoittumaan melko nopeasti ja otin vielä namipalojen avulla muutamia temppuja jne. Jotenkin Isla siinä sitten onnistui maton sivulta astumaan liukkaalle laminaatille huonossa asennossa ja vasen lonkka meni sijoiltaan. Siitähän tuli hirveä paniikki niin koiralle kuin emänällekin. Tietenkin oli lauantaipäivä ja kaikki eläinlääkärit kiinni. Piti siis lähteä Turkuun pieneläinpäivystykseen. Isla oli selkeästi tosi kipeä, mutta antoi kantaa itseään ja eläinlääkärin tutkia jalkaa erittäin hyvin. Isla nukutettiin röntgeniä ja jalan paikalleen laittoa varten. Odoteltiin eläinlääkärissä jalan paikalleen laittoa reilun tunnin, mutta kovasta yrityksestä huolimatta reisiluun päätä ei enää saatu takaisin lonkkamaljaan. Piti siis jäädä odottelemaan maanantaita ja mahdollista ortopedille pääsyä. Isla sai särkylääkkeet ja jalka oli sidottu kiinni, ettei se pääse liikkumaan. Isla makasi omassa pedissään käytännössä koko ajan maanantai aamuun asti. Sunnuntaina kannoin Islan kolmasti ulos, mutta Isla hyppi heti kolmella jalalla ovelle, eikä suostunut ulkona olemaan, tarpeensa teki siis kahdesti sisälle... Maanantaina saatiin onneksi jo aamulla aika ortopedille PetVetiin Tuomas Illukalle. Lääkäri oli jo valmiiksi epäileväinen lonkan kohtalosta, kuulemma eivät yleensä enää pysy paikoillaan, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi leikkaus. Ennen Islan nukutusta selviteltiin eri leikkausvaihtoehtoja ja niiden hyviä ja huonoja puolia ja mahdollisuutta lonkan saamisesta takaisin paikalleen.

Illukkakaan ei yrityksistä huolimatta saanut reisiluuta enää pysymään lonkkamaljassa, vaan se tuli sieltä aina vaan pois. Ainut vaihtoehto olisi siis leikkaus, jotta jalasta saataisiin vielä toimiva. Muutamasta vaihtoehdosta päädyttiin reisiluun pään poistoon, josta on paljon hyvää näyttöä ja jonka lääkäri pystyisi tekemään heti. Edessä siis olisi pitkä kuntoutus jakso. Ensimmäiset pari viikkoa oltiin melko rauhassa jalan kanssa ja Isla sai jatkuvasti särkylääkettä.

Tikkien poiston yhteydessä saatiin lupa jo liikkua sisällä vapaana, kunhan liukastumiset estettäisiin. Tämän jälkeen aloitettiin myös kuntoutusta enemmän, niin kotona kuin koirahierojallakin vesialtaassa. Kotona kaikkein tehokkaimmaksi osottautui lumihangessa kävely ja sen lisäksi jalkaa tuli liikutella ja venytellä. Kuntoutusta hieman häiritsi minun lähestyvä synnytys ja valtava vatsa! ;) Mutta jalka on nyt kuitenkin kohtuu hyvässä kunnossa ja tulevaisuus näyttää nyt hyvältä. Meidän perheeseen siis syntyi pieni poika 2.2.2012. Koirat ovat ottaneet pienen tulokkaan mahtavasti vastaan! :)

Islan kuntoutus jatkuu edelleen, hieronta/vesiterapia käyntejä on ollut kolme, tänään neljäs ja tulossa on ainakin kaksi fysioterapia käyntiä nyt maaliskuussa. Jatkosta ei vielä tiedetä enempää. Kotona ollaan ahkeraa kävelty lumihangessa ja mun ehtimisten mukaan myös venytelty ja liikuteltu jalkaa... Tällä hetkellä Isla on alkanut myös sisällä lähinnä mattojen päällä käyttämään leikattua jalkaansa jonkin verran. Tavoitteena olisi vielä päästä näyttelyihin Islan kanssa.